Kielelliset erityisvaikeudet eli dysfasia
Keskeiset piirteet
Kielellisten erityisvaikeuksien tunnusomaisia piirteitä ovat eriasteiset puheen ja kielen ymmärtämisen ja puhumisen vaikeudet. Tavallisimmin vaikeuksia on äännejärjestelmän, sanaston sekä kieliopin omaksumisessa ja hallinnassa. Vaikeudet voivat painottua myös esimerkiksi kielen käyttämisen taitoihin. Ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöllisesti.
Suomessa käytetyissä diagnostisissa kriteereissä sanotaan, että kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin saavan lapsen kielelliset taidot ovat selvästi heikommat kuin muilla samanikäisillä ja lisäksi lapsen kielelliset taidot ovat huonommat kuin hänen muut taitonsa. Lisäksi edellytetään, että lapsella ei ole todettu neurologista, aisteihin liittyvää tai muuta vammaa, joka suoraan voisi vaikuttaa puhumiseen tai puheen ymmärtämiseen, eikä myöskään laaja-alaista kehityshäiriötä.
Yleisyys
Kielellisiä erityisvaikeuksia arvioidaan olevan 1–7 prosentilla ihmisistä – arviot ovat vaihdelleet puolesta jopa kymmeneen prosenttiin. Vaihtelu selittyy lähinnä sillä, miten kielelliset erityisvaikeudet on määritelty, miten taitoja on arvioitu sekä millaisia kriteerejä on käytetty.
Kehityksen kulku
Ennen kouluikää dysfaattisten lasten puheen ja kielen kehitys on yleensä viivästynyttä ja hidasta. Kehitys ei etene välttämättä samoin kuin tavanomaisesti puhumaan oppivalla lapsella, vaan jotkin osa-alueet saattavat kehittyä nopeasti ja toiset jäädä jälkeen. Alle kouluikäisillä selvimmin tulevat esiin puhumisen vaikeudet, mutta puhe selkiytyy usein kouluikään mennessä. Kouluiässä kielelliset vaikeudet näkyvät oppimisvaikeuksina, etenkin lukemisvaikeuksina, mutta myös vieraiden kielten ja matematiikan oppimisen vaikeuksina. Lukemisvaikeudet taas hankaloittavat edelleen tiedonhakua ja lukemalla oppimista.
Lapsen kasvaessa ongelmat lievenevät sitä enemmän, mitä kapea-alaisempia ja lievempiä kielelliset vaikeudet ovat ja mitä enemmän ne painottuvat puhumiseen. Jos kielelliset vaikeudet ovat suuria, hankaluudet saattavat nuoruusikään mennessä laajeta muillekin aloille; kielellisten ja ei-kielellisten taitojen välinen ero pienenee. Kielellisiä erityisvaikeuksia pidetään yleensä sitä haittaavampina, mitä heikommin lapsi ymmärtää kuulemaansa tai lukemaansa. Erityisesti ymmärtämisvaikeuksista saattaa seurata ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja arkielämässäkin aikuisena.
Syyt ja riskitekijät
Kielellisten erityisvaikeuksien yleisimmäksi syyksi on esitetty häiriöitä havainto- ja muistitoiminnoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi kuulonvarainen havaitseminen ja kuulonvarainen tiedonkäsittelykyky.
Perintötekijät vaikuttavat selvästi kielellisten erityisvaikeuksien ilmenemiseen, mutta niiden merkitys vaihtelee erityyppisissä kielellisissä vaikeuksissa. Ilmenemismuotoihin voivat vaikuttaa myös ympäristö ja ihmissuhteiden vuorovaikutuksen laatu.
Yhdessä ilmenevät ongelmat
Jos lapsella on kielen erityisvaikeuksia, hänellä on usein muitakin kehityksellisiä häiriöitä. Niistä yleisimpiä ovat motoriikan kehityshäiriöt, tarkkaavuushäiriöt sekä tunne-elämän ja käytöksen häiriöt.
Tehokkaiksi tiedetyt tukitoimet
Mahdollisimman varhain aloitettu ja yksilöllisesti suunniteltu tuki on tehokkainta. Keskeisin kuntoutusmuoto alle kouluikäisillä on puheterapia. Kouluikäisillä tavallisin tukimuoto on erityisopetus. Kouluikäiset voivat hyötyä myös neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot sekä selkeästi jäsennetty toiminta ja ympäristö ovat usein tarpeen.