Niilo Mäki, neuropsykologian ja erityisopetuksen kehittäjä
Jyväskylän suuri mies, Niilo Mäki (1902- 1968), on kiistatta merkittävin neuropsykologian ja erityispedagogiikan kehittäjä maassamme. Mäki kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen Lyseosta 1921 ja lähti samana vuonna opiskelemaan teoreettista filosofiaa, psykologiaa ja lääketieteen alkututkintoon kuuluvia aineita (mm. fysiikkaa ja kemiaa) Helsingin yliopistoon. Hän oli Eino Kailan ensimmäinen psykologiaan erikoistunut oppilas. Eino Kailan siirtyessä Turun yliopiston filosofian professoriksi, myös Niilo Mäki siirtyi jatkamaan opintojaan Turkuun, josta hän valmistui filosofian maisteriksi 1927 psykologiselta linjalta pääaineenaan filosofia. Näiden lisäksi hän opiskeli mm. kirjallisuutta, suomen kieltä ja sen sukukieliä sekä Suomen historiaa ja taloustiedettä. Myöhemmin hän suoritti laudatur -tason opinnot erinomaisin tiedoin myös kasvatus- ja opetusopissa sekä sosiologiassa. Jo opintojensa aikana hän toimi tuntiopettajana eri oppikouluissa, ja opintojensa päätteeksi hän suoritti auskultointinsa hyvin arvosanoin Suomalaisessa normaalilyseossa.
Vuonna 1926 Mäki lähti täydentämään opintojaan Saksaan, jossa hän työskenteli etenkin Frankfurt am Mainissa, kuuluisassa professorien Adhemár Gelbin ja Kurt Goldsteinin johtamassa aivovaurioiden tutkimusklinikassa vuosien 1926- 28, -31, -33, ja -43 aikana yhteensä noin 21 kuukautta. Tuolloin hän opiskeli psykologiaa, psykopatologiaa ja neurologiaa perehtyen erityisesti aivovaurioita sodassa saaneiden neuropsykologiseen kuntoutukseen. Hän toimi myös Greifswaldin yliopiston suomen kielen lehtorina 1931.
Mäki jatkoi myös Suomessa opettajan työtään opettaen useilla eri tasoilla ja eri oppilaitoksissa. Hän opetti vuosina 1923- 1939 yhteensä seitsemässä eri oppikoulussa Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Oriveden kansankorkeakoulussa hän luennoi vuosina 1928- 31. Hänen laaja-alaisuuttaan osoittaa, että myöhemmin hän opetti myös mm. Valtion terveydenhuolto-opistossa, Helsingin sairaanhoitajatarkouluissa, Lastenlinnassa, Teatterikoulussa ja Suomen Puheopistossa. Jyväskylän kesäyliopistossa hän opetti psykologiaa sekä suojelu- ja parantamiskasvatusoppia kahtenatoista kesänä vuosien 1931- 48 välillä. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa hän opetti psykologiaa vuoteen 1962 asti.
Vuonna 1932 Mäki sai Rockefeller-säätiöltä stipendin ja työskenteli Yalen yliopiston psykologian laitoksella USA:ssa. Tuolloin hän perehtyi mm. professori Arnold Gesellin johtaman the Yale Clinic of Child Development -yksikön toimintaan sekä Child Guidance klinikoihin, joissa tutkittiin ja kuntoutettiin mm. lapsia, joilla oli oppimisvaikeuksia. Matka antoi virikkeen hänen myöhemmälle lasten kehityksellisten häiriöiden korjaamiseen tähtäävälle toiminnalleen. Ulkomailla työskennellessään hän solmi useita kontakteja kansainvälisesti merkittäviin tutkijoihin, joten hän osallistui myöhemminkin jatkuvasti aktiivisesti kansainvälisiin kongresseihin kysyttynä luennoitsijana ja myös Suomesta lähetettynä maamme edustajana. Vuonna 1948 Mäki opetti myös Oxfordin yliopistossa. Hän oli mm. the World Federation of Mental Health -järjestön hallituksen jäsen ja presidentti vuosina 1955-56. Hänen välityksellään Suomeen tuli huomattavasti uusia, ulkomaisia tutkimusvaikutteita.
Myös kansallisesti Niilo Mäki kohosi 30-luvulla merkittävään asemaan. Hän toimi lukuisissa työryhmissä, järjestöissä ja komiteoissa asiantuntijana. 1935 hänet nimettiin Ylioppilaiden psykologiseuran, myöhemmin Suomen psykologisen seuran, ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Mäkeä pidettiin Kailan ohella Suomen toisena kansainvälisesti edustavana psykologina. Vuonna 1936 hänet nimettiinkin hoitamaan maamme ensimmäistä psykologian professuuria Jyväskylän Kasvatusopilliseen korkeakouluun. Keskeisimmillä tutkimusaloillaan, aivovauriohuollossa ja mielenterveystyössä, hän toimi myös käytännön potilastyössä, konsulttina, suunnittelijana sekä komiteoiden puheenjohtajana ja jäsenenä. Hän oli Aivovammasairaalan perustajana 1949 yhdessä professori Eero Hillbomin kanssa ja toimi kuolemaansa saakka sairaalan johtavana psykologina ja psykiatrisen osaston johtajana vastaten viidensadan aivovammaisen afasiapotilaan hoidosta ja kuntoutuksesta. Hänen ja psykiatri Aito Ahdon toiminnan tuloksena avattiin myös Haukkalan neuropsykiatrinen lastenhoitolaitos, ensimmäinen lapsille tarkoitettu laitos, joka ei ollut sairaala. Muidenkin vajaakykyisten lasten ongelmiin Mäki paneutui käynnistäen ja kehittäen näille lapsille soveltuvaa erityisopetusta. Hän vaati vasenkätisten lasten opetukseen sovellettavaksi uusia ohjeita jo vuonna 1931, samoin hän kiinnitti huomiota lukemis-, kirjoittamis- ja puhehäiriöisten lasten kuntoutuksen merkitykseen kouluissa. Hän toimi myös maamme ensimmäisenä ammatinvalinnanohjaajana ja Helsingin kaupungin ammatinvalinnan ohjaustoimiston esimiehenä 1939- 45 sekä kehitti tätä toimintaa alan komiteoissa 1940-luvulla. Hän oli ohjaamassa myös kasvatusneuvolatoiminnan kehittämistä toimien valtion kasvatusneuvolatoimikunnan puheenjohtajana.
Olikin selvää, että Niilo Mäki oli itseoikeutettu vuonna 1948 Jyväskylässä perustettuun Pohjoismaiden ensimmäiseen suojelu- ja parantamiskasvatusopin professuuriin, ensin viranhoitajaksi, ja 1951 alkaen vakinaiseksi professoriksi. Ratkaiseva sija nimityksessä oli professori Eino Kailan varsin kiittävä arvio Mäen pätevyydestä. Tässä professuurissa, joka myöhemmin muutettiin nimeltään erityiskasvatusopin ja vielä tämän jälkeen erityispedagogiikan professuuriksi, Niilo Mäki toimi kuolemaansa 1968 saakka. Yliopiston vararehtorina hän toimi 18 vuoden ajan myös kuolemaansa saakka. Vuonna 1963 Mäki nimettiin kasvatustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.
Niilo Mäki oli monitahoinen henkilö, joka oli laajasti kiinnostunut myös kulttuurista ja sen tutkimuksesta. Hän oli omaksunut modernin kulttuuriantropologian ja sosiaalipsykologian näkemyksiä ja tavan tarkastella, miten sosiaalisen ja biologisen yhteisvaikutus ilmenee yksilön psyykkisissä toiminnoissa, niiden häiriöissä ja persoonallisuudessa. Syksyllä 1933 hän mm. USA:n matkansa yhteydessä tutki Yhdysvaltain intiaanien kouluoloja sekä intiaanitaiteilijoiden vasenkätisyyttä New Mexicon osavaltiossa. Suomessa hän mm. kokosi aineistoa koululaisten ammattitoiveista ja -suunnitelmista pohtien yhteiskunnan vaikutuksia nuorten yksilöllisiin toiveisiin. Kun Yrjö Kivimies järjesti tunnetut Pidot Tornissa, oli Niilo Mäki mukana eritellen kansanluonteen olemusta. Biologisen perimän määräävän aseman sijaan hän uskoi vakaasti, että persoonallisuuteen voidaan vaikuttaa kasvatuksen, koulutuksen ja kuntoutuksen keinoin.
Leimaa-antavaa Mäen elämäntyölle oli laaja-alainen kiinnostus vammaisiin ja erilaisia vaikeuksia kohdanneisiin lapsiin, sekä pyrkimys näiden lasten elämäntilanteen parantamiseen mitä moninaisimmin keinoin. Hän ei ole pitäytynyt akateemisessa maailmassa, vaan ajoi myös käytännön opetus- ja kuntoutustoiminnan kehittämistä kaikin voimin. Taitavana puhujana ja kirjoittajana sekä aktiivisen yhteiskunnallisen asemansa johdosta hän pystyi vahvasti vaikuttamaan asioiden etenemiseen toivomallaan tavalla. Myös julkaisutoiminnassaan hän pyrki vaikuttamaan päätöksentekijöihin, kulttuurivaikuttajiin ja oman alansa käytännön toimijoihin suunnaten kirjoituksensa useimmiten tutkijayhteisöä laajemmille yleisöille yleistajuisina artikkeleina, jotka julkaistiin tavanomaisten akateemisten julkaisukanavien ulkopuolella.
Lisätietoja Niilo Mäestä: Kiianmaa, A. & Pulliainen, V. (1989). Niilo Mäki ja soveltavan psykologian alku Suomessa. (Sisältää Niilo Mäen bibliografian.) Psykologia 24, 170-182.