Tavu on keskeinen puhuttua kieltä jäsentävä yksikkö, ja tavuttaminen ja tavuviivat ovat perinteisesti olleet keskeinen osa suomalaista luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Kuitenkin tutkimuksellisesti tavun rooli lukemisessa on vielä epäselvä.
Kehittyvien lukijoiden on arveltu dekoodaavan (eli yhdistävän kirjoitettua kieltä puhuttuun) ainakin vieraita sanoja tavu tavulta, mutta kokeellisia tutkimuksia aiheesta on tehty vähän. Tässä tutkimuksessa testasimme oletusta, että etenkin hitaat 9-10 vuotiaat lukijat (n=142) katsovat pidempään sanoja, joissa on useampi tavu (poikkeus vs. papupata) kun sanojen pituus ja yleisyys on yhteneväinen. Tulosten mukaan ensimmäisen katseen kesto kolmitavuisiin sanoihin oli hieman pidempi kuin kaksi- ja nelitavuisiin sanoihin. Tämän vaikutuksen suuruus ei riippunut lukusujuvuudesta. Sanan tavurakenteella ei ollut vaikutusta muihin katselua kuvaaviin muuttujiin kuten sanan kokonaiskatseluaikaan. Tulokset viittaavat siihen, että tavurakenteen koodaus on osa sanahahmon ja sen kielellisen rakenteen nopeaa hahmotusprosessia. Tämä prosessi voi pitää sisällään myös muita asioita kuten sanan vokaali-konsonanttirakenteen hahmottamisen.
Tavumäärän vaikutuksen lisäksi suomen kielessä on tutkittu myös tavuviivan vaikutusta alkavien lukijoiden silmänliikkeisiin (Häikiö & Luotojärvi, 2022). Nämä tutkimukset ovat osoittaneet tavuviivojen hidastavan kaiken tasoisia lukijoita.
Vaikka tavu ei näyttäisi olevan samalla lailla keskeinen dekoodausyksikkö kuin kirjain-äännevastaavuudet, tavulla voi olla muita tärkeitä rooleja luku- ja kirjoitustaidossa. Ensinnäkin oikean tavurakenteen hahmottaminen on suomen kielessä ratkaisevaa sanan merkityksen tavoittamiselle (Hautala ym., 2013). Samoin tavutus määrää suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä. Kolmanneksi, Kirjain-Äänne-Tavu-Sana (KÄTS) -lukemaan opettamisen menetelmässä (Karppi, 1983) tavuviiva nähdään hyödyllisenä keinona ohjaamaan alkavia lukijoita järjestelmälliseen dekoodamiseen. Samalla äänteiden kokoaminen ensin tavuksi nähdään toimivan myös muistin tukena pitkiä sanoja luettaessa.
Auttavan dekoodaustaidon opittua on aika opetella itse hahmottamaan sanan tavujäsennystä (esim. tavuta sanat pystyviivoin). Useimmat lapset oppivat tämän helposti hyvän kielitaitonsa turvin, mutta jotkut tarvitsevat varmasti lisäharjoittelua. Nämä oppilaat voi tunnistaa mahdollisesti siitä, että he tekevät erityisen paljon kirjoitusvirheitä tavurajalla, haparoivat tavupainojen kanssa ääneenlukemisessaan ja siten kokevat vaikeuksia tavoittaa sanan merkitystä. Luonnollisesti nämä haasteet voivat johtua myös siitä, että oppilas vasta opettelee suomen kieltä.
Artikkeli on avoimesti luettavissa osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10888438.2023.2203863
Täydellinen lähdeviite:
Lisa Hintermeier, Jarkko Hautala & Mikko Aro (2023) Rapid Coding of Syllable Structure by Dysfluent Developing Readers, Scientific Studies of Reading, DOI: 10.1080/10888438.2023.2203863
Muut kirjoituksessa viitatut lähteet:
Häikiö, T., & Luotojärvi, T. (2022). The effect of syllable-level hyphenation on novel word reading in early Finnish readers: Evidence from eye movements. Scientific Studies of Reading, 26(1), 38-46.
Karppi, Sakari (1983) Lukutaidon ABC – Johdatus lukemisen ja kirjoittamisen perustekniikan opetukseen. Espoo, Weilin+Göös.
Hautala, J., Aro, M., Eklund, K., Lerkkanen, M. K., & Lyytinen, H. (2013). The role of letters and syllables in typical and dysfluent reading in a transparent orthography. Reading and Writing, 26, 845-864.