Haastattelimme Valterin tutkimus- ja kehittämiskoordinaattori, KT Iines Palmua ADHD:n ja käytöshäiriöoireiden yhteydestä koulumenestykseen ja oppimismotivaatioon. Iines väitteli hiljattain aiheesta. Lue Iineksen vastaukset!
Mikä on tehtäväkenttäsi tällä hetkellä?
Tehtäväkenttäni on laaja, mutta sen ytimessä on vahvistaa tutkimusperustaista työotetta organisaatiossamme, seurata ja levittää tutkimustietoa sekä koota ja hyödyntää omia tutkimusaineistojamme. Työni linkittyy vahvasti kansalliseen ja kansainväliseen kehittämistyöhön sekä opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen. Niilo Mäki Instituutissa olen toiminut mm. tutkijana ProKoulu-tutkimushankkeessa ja toimittanut KUMMI 16 -oppaan, joka käsittelee yhteisopettajuutta. Lisäksi olen toiminut kouluttajana Niilo Mäki Instituutin järjestämissä koulutuksissa.
Millaisista ilmiöistä koulumaailmassa ja oppimisen tukemisessa olet kiinnostunut?
Eniten ihmisissä mietityttää käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat seikat. Erityisesti minua kiinnostavat sosioemotionaalisen kehityksen tukeminen sekä ympäristön vaatimusten ja yksilön kykyjen yhteensovittaminen.
Väitöstutkimukseni käsitteli ADHD- ja käytöshäiriöoireiden toisistaan eroavaa yhteyttä haitallisiin suoritusstrategioihin ja koulumenestykseen, jotka voidaan laveasti määritellä myös oppimismotivaation ilmentymäksi. Tutkimus kohdentui alakoulun viimeisiin vuosiin sekä yläkoulun ensimmäiseen lukuvuoteen.
Alun perin olin erittäin kiinnostunut käytöshäiriöstä ja tunnekylmistä piirteistä lapsilla ja nuorilla. Kun tein kirjallisuuskatsausta aiheesta huomasin, miten eri tavoin ongelmalliseksi koettua käyttäytymistä ilmiönä on aiemmassa tutkimuksessa käsitteellistetty ja mitattu. Kiinnostuin siitä, miten erilaiset ulospäin suuntautuvan ongelmakäyttäytymisen ilmentymät vaikuttavat koulupolulla.
ADHD-oireet ovat erityinen riski koulumenestyksen laskemiselle
Tutkimuksessani havaitsin, että varhaisnuoruudessa erityisesti ADHD-piirteet ovat riski koulumenestyksen laskemiselle. Ne altistavat haitallisten suoritusstrategioiden kehittymiselle ja vaikuttavat negatiivisesti koulumenestykseen. Lisäksi haitalliset suoritusstrategiat ja ADHD-piirteet yhdessä muodostavat jo alakoulun lopulla negatiivisen kehän, joka ennustaa koulumenestyksen laskua myös yläkoulussa. Erityisesti ADHD-piirteiset tytöt näyttivät tässä aineistossa jäävän ilman pedagogista tukea.
Aiemmassa tutkimuksessa ADHD-piirteistä eritysesti tarkkaamattomuus on havaittu koulumenestyksen kannalta haitalliseksi.
Tuen tulisi seurata mukana erityisesti siirtymävaiheissa
Tulokset puhuvat varhaisen tunnistamisen ja tuen tärkeyden puolesta, olivatpa kyseessä sitten ADHD-piirteet tai haitalliset suoritusstrategiat. Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tuen merkitystä ei myöskään pidä vähätellä koulusiirtymän tai yläkoulun aikana. Varhain aloitetun, oikein kohdennetun tuen tulisi seurata oppilaan mukana kouluasteelta toiselle, ja ehkäpä myös tiivistyä, tai vähintään uudelleenfokusoitua (oppimis)ympäristönvaihdoksen yhteydessä.
Tuloksissa mainitaan, että tarkkaamattomuusoireiden vaikutukset koulumenestykseen vahvistuvat tytöillä mahdollisesti vasta yläkoulussa. Miten tyttöjä voisi tukea?
Yläkouluun siirryttäessä oppimisympäristö muuttuu. Akateemiset ja sisällölliset vaatimukset kasvavat, arjen navigointi muuttuu haastavammaksi uudessa ympäristössä, uusien opettajien ja vertaisten kanssa. Samalla pitäisi opetella uusia toimintatapoja ja ottaa aiempaa suurempi vastuu omasta koulunkäynnistä.
Jos oppilas on pääosin tarkkaamaton, hän ei välttämättä herätä opettajien huomiota. Hän voi näyttää pärjäävän tai aktiivisesti esittää pärjäävänsä, tai koulumenestys voi laskea jyrkästi yläkoulussa. Siksi olisi tärkeää tunnistaa nämä oppilaat oikein – pinnisteleekö oppilas äärirajoillaan ilman oikein kohdennettuja tukitoimia, ja mistä oppimisen vaikeudet todella johtuvat? Tässä voimme auttaa lisäämällä myös oppilaiden tietoisuutta tarkkaavuuden ongelmien ilmenemistavoista sekä haitallisista ja suotuisista suoritusstrategioista.
Miten yksittäinen opettaja voisi hyödyntää tutkimuksen antamaa tietoa työssään?
Yksittäisen opettajan näkökulmasta tärkeää on huomioida kokonaisuus – voidaan tukea sekä tarkkaavuutta että opettaa suotuisampia strategioita. Samalla voidaan myös huomioida muut mahdolliset oppimisen esteet, mutta tuki pitää kohdentaa ja ajoittaa oikein – sen jatkuvuuden varmistamista unohtamatta.
Terveisesi uutiskirjeen lukijoille?
Tukea voidaan tarjota, vaikka näyttäisi siltä, ettei oppilas ole motivoitunut. Tärkein tehtävämme aikuisina on rakentaa luottamusta tulevaan: uskoen nuoren omiin kykyihin ja vaikutusmahdollisuuksiin. Silloin voimme luoda toivoa ja tukea motivaatiota haastavissakin tilanteissa.
Tutustu Iineksen väitöskirjaan ”The negative cycle : a longitudinal study of externalising behaviours, learning motivation and academic performance in school-age children”