Lukutaito ja sen kehittyminen ja tukeminen ovat oppimiseen liittyvän keskustelun ydinaiheita. Niilo Mäki Instituutin tutkimuspäällikkö Jarkko Hautala jakaa ajatuksiaan riittävästä lukutaidosta ja lukutaidon tulevaisuudesta. Muun muassa tutkimuksen puolelta kuuluu mielenkiintoisia havaintoja lukemisen taustataidosta nimeämisestä.
Lukutaidon monet määritelmät
Jarkko Hautala on työskennellyt pitkään lukemistutkimuksen parissa. Varsinkin suomalaisten lasten ja nuorten lukutaidosta on oltu huolissaan esimerkiksi mediassa jo pidemmän aikaa.
– Lukutaito voidaan ymmärtää loputtoman laajasti. Siksi olisi aina tärkeä tarkentaa, millaista lukutaitoa missäkin yhteydessä tarkoitetaan, Hautala muistuttaa.
Hautala ajattelee, että aivojen kannalta lukeminen tarkoittaa kirjoitetun tekstin kytkemistä kieleen, mutta sanaa käytetään myös kuvaamaan minkä tahansa symbolien ja rakenteiden ymmärtämistä.
– Puhutaan esimerkiksi kartanluvusta, vaikka siinä ei ole tekstiä.
Koska lukutaito sisältää niin monenlaisia osia ja tasoja, on hyvä miettiä, mitä on riittävä lukutaito ja millaista lukutaitoa tarvitaan. Hautala lähtee liikkeelle perusteista:
– Tietysti ensimmäisenä pitää olla riittävä mekaaninen nopeus lukea eli kyky yhdistää kirjoitettuja sanoja kielellisiin yksiköihin riittävällä nopeudella. Tätä voidaan myös mitata ja arvioida. Toisena on kyky ymmärtää tekstiä kokonaiskontekstissa. Nämä kaksi tekijää ratkaisevat, millainen lukutaito ihmisellä on elämisen perusvaatimuksiin nähden.
Hautala kuvaa, että hänellä on lukutaitoa mietittäessä taustalla minimivaatimusajattelu. Hautalan mielestä jokaisen ei tarvitse koko elämänsä ajan jatkuvasti kehittää ja treenata lukutaitoaan.
Nähdyn nimeäminen ennustaa lukusujuvuutta
Tutkijana Jarkko Hautala seuraa tarkasti lukutaitotutkimuksen uusimpia suuntia.
– Mekaanisen lukutaidon tutkimuksissa on muutaman viime vuoden aikana pyritty paremmin pilkkomaan, mitä on sarjallinen nopea nimeäminen. Lukeminenkin on sarjallista nimeämistä siinä mielessä, että siinä tunnistetaan sanoja ja luodaan niistä ymmärrettävä ketju mielessä, Hautala kertoo.
Sarjallinen nimeäminen tarkoittaa sitä, että pystyy nopeasti tunnistamaan satunnaisessa järjestyksessä olevia peräkkäisiä kohteita. Yksinkertaistetusti: miten nopeasti asian nähtyään pystyy sanomaan, mikä se on. Hautalan mukaan tätä prosessia on alettu nyt paremmin käsitteellistää ja tutkia, mitä se on aivotoimintana.
– Nähtyjen asioiden nopea nimeäminen on esilukemista eli pieniltä lapsiltakin pystytään testaamaan tätä kykyä. Lapsille näytetään kuvaa, jossa alakkaisilla riveillä on muutamia kuvioita, esimerkiksi pallo ja talo, ja näiden kuvioiden esiintymisjärjestys vaihtelee. Lasta pyydetään sitten nimeämään rivi kerrallaan kaikki kuviot niin nopeasti ja tarkasti kuin pystyy.
– Tämä ennustaa todella hyvin tulevaa lukusujuvuutta, Hautala jatkaa.
Hautala antaa myös esimerkin haasteista, joita nimeämiseen liittyy:
– Edellisen kuvion nimeäminen voi häiritä mielessä seuraavan kuvion nimeämistä tai seuraavan kuvion näköhavainto voi sotkea käsillä olevaan kuvioon keskittymistä.
Pitkään on ajateltu, ettei nimeämisen taitoa voi kehittää, vaan kyseessä on ikään kuin synnynnäinen ominaisuus. Viime vuonna Jonne Posti julkaisi katsausartikkelin, jonka loppupäätelmä on se, että nopeaa nimeämistä voi parantaa. Tästä havainnosta Hautala iloitsee:
– Suhtaudun positiivisesti siihen mahdollisuuteen, että tulevaisuudessa olisi tehokkaita harjoitusohjelmia ihan pienillekin lapsille eskari-iässä tämän lukemisen taustataidon harjoittamiseen. Tällöin lukusujuvuuden kehitys voisi olla parempaa koulupolulla. Mutta aihe vaatii vielä paljon tutkimusta ympäri maailman.
Ymmärtämisen tärkeys
Luetun ymmärtämisen tutkimusta tehdään valtavasti ja tutkimus on jakaantunut hyvin moniin osa-alueisiin. Perustason luetun ymmärtämisen lähtökohdaksi Hautala ottaisi sen, että lukija oppii ajattelemaan sanoja ja niiden välisiä yhteyksiä kussakin tekstissä. Hautalan mukaan luetun ymmärtämistä olisi hyvä harjoittaa siten, että ensin opittaisiin sanojen tyypillisiä merkityksiä. Tällöin sanavarastosta tulisi laajempi, tarkempi ja kattavampi, mikä tukisi tekstin ymmärtämistä siten kuin on tarkoitettu.
– Luetun ymmärtämisessä riittää paljon harjoiteltavaa lapsille, Hautala toteaa.
Sanojen lisäksi on tärkeä hahmottaa, miten lauseet liittyvät toisiinsa ja millaisia yhteyksiä niiden välillä on. Yksi tutkimuksen kohde on esimerkiksi se, ymmärtääkö lukija tekstin sisäisiä viittaussuhteita. Jos edellisessä lauseessa on määritelty jokin asia ja seuraavassa lauseessa käytetään siitä pronominia, niin ymmärtääkö lukija, mihin esimerkiksi lauseessa käytettävä pronomini se viittaa.
– Tästä aiheesta tehdään kokeellisia tutkimuksia, joissa on havaittu eroja heikkojen ja hyvien ymmärtäjien välillä, Hautala kertoo.
Lukutaidon tulevaisuus
Lukutaidon tulevaisuutta mietittäessä Hautala nostaa esiin tavoitesuuntautuneen toiminnan, tässä tapauksessa tavoitesuuntautuneen lukemisen. Hautala kuvaa erityisesti työelämän vaatimuksia:
– Työelämässä toiminta on luonteeltaan tavoitteellista: halutaan onnistua ja saavuttaa tavoitteet, kuten työn jatkuminen, kehittyminen tai liiketoiminnassa kasvaminen. Tavoitteista riippuu se, millaisia lukutaitoja tarvitaan ja mitkä lukutaidot painottuvat kussakin työssä ja tehtävässä. Voi olla, että hyvin monessa tehtävässä tapahtuu muutoksia, esimerkiksi ennen autokorjaamossa oli kirjoja siitä, miten tietyn mallisen auton eri osia korjataan, mutta nykyään katsotaan ohjeet videoista. Videot ovat vain tehokkaampi tapa välittää juuri tietynlaista tietoa. Tavat elävät teknologisen kehityksen myötä.
Lukemisessa on tärkeä myös erottaa, mikä on mihinkin tilanteeseen sopiva lukutapa: joskus tarvitaan silmäilyä tai juuri tietyn yksittäisen tiedon löytämistä, joskus tekstiin pitää syventyä. Hautala lisää:
– Myös koulutusta ja kasvatusta pitää miettiä siitä näkökulmasta, mitä lapsille missäkin vaiheessa opetetaan ja millaista lukuharjoittelua tehdään.
Lukemista on toki muutakin kuin suoraan opintoihin tai töihin liittyvää. Hautala pohtii esimerkiksi maailman historian merkkiteosten suhdetta yleissivistykseen ja jaettuun historialliseen ymmärrykseen. Hänen mielestään olisi hyvä, että opetussuunnitelmissa ja äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa olisi tavoitteena lukea myös klassikoita.
– Aina toki pitää miettiä, mitä ne klassikot milloinkin enää on, Hautala sanoo.
Toki lukeminen on myös hyvää ajanvietettä ja osalle ihmisistä suosikkiharrastus. Jokainen lapsikin on yksilö ja kaikki eivät innostu samanlaisista kirjoista tai aiheista. Jotkut tarttuvat fiktioon, toisia houkuttavat tietokirjat enemmän ja siksi olisikin hyvä tutustua lapsen kanssa monenlaisiin teksteihin.
– On valtavan arvokasta ja merkityksellistä, että luetaan lapselle ja lapsen kanssa ollaan kirjojen äärellä, Hautala sanoo.
Hautala muistuttaa, että lukeminen on osa kulttuuria, jota aikuiset välittävät lapsille. Lapset huomaavat tarinoiden, huumorin ja kielellä leikkimisen viihdyttävyyden. Toisaalta yhtä hyvin lapsen kanssa voidaan hakea lasta kiinnostavaa tietoa tietokirjoista, käyttää kirjastoja ja etsiä tietoa netistä.
Monenlaista tukea
Riittävän lukutaidon saavuttamisen tueksi on onneksi keinoja. Yksi perusasia on kuitenkin muistettava:
– Kun lukemista haluaa kehittää, pitää lukemisen olla aika säännöllistä. Lukusujuvuus ei oikeastaan voi kehittyä millään muulla tavalla kuin määrällisesti paljon lukemalla.
Lukemismäärän tukemisessa Hautala on omien lastensa kohdalla kokenut hyväksi lukuläksyt.
– Olen tykännyt omien lasten kohdalla lukuläksyistä, jotka vanhempien pitää kuitata. Lukuaika voi olla joka päivä vaikka 15 minuuttia. Silloin tulee kotiinkin kulttuuri, että luetaan ja käydään kirjastossa lainaamassa kirjoja, jotta saadaan läksy toteutettua.
Toki vanhempi voi muutenkin tukea lapsen lukemista.
– Omat pojat ovat kiinnostuneita kalastuksesta, niin olen ehdotellut haettavan tietokirjoja kirjastosta, Hautala kertoo.
Varsinaisiin lukiongelmiin löytyy myös apua. Vanhemman kannattaa kertoa huolestaan eteenpäin. Hautala korostaa, että kouluilla tulisi olla järjestelmät, kuten erityisopetus ja koulupsykologi, jotta oppilaalle saataisiin kohdennettua tukea ja apua eli tehostettua lukuharjoittelua koulussa.
Tutkijan oma suhde teksteihin
Jarkko Hautala on töissä jatkuvasti tekemisissä tekstien kanssa. Luettavana ja kirjoitettavana on muun muassa tutkimuskirjallisuutta, raportteja sekä rahoitushakemuksia ja niiden ohjeistuksia. Töiden vastapainona vapaa-ajalla Hautala uppoutuukin täysin erilaisten tekstien maailmaan: hän kirjoittaa laululyriikoita omiin sävellyksiinsä, kun aikaa kiireisen arjen keskellä löytyy.
Jonne Postin katsausartikkeli nimeämisestä on julkaistu Puhe ja kieli -lehdessä: Posti, J., Koponen, S., Hautala, J., Heikkilä, R., & Mäkisalo, J. (2023). Erilaisten interventioiden vaikutus nopeaan sarjalliseen nimeämiseen (RAN): systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi. Puhe ja kieli, 43 (4), 147–170.