Puheen kehitys viivästyy 19 prosentilla lapsista, ja seitsemällä prosentilla lapsista on jonkin tasoinen kehityksellinen kielihäiriö. Varhaisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys lapsen puheen ja kielen kehitykselle. Haastattelimme Aivoliiton kommunikaatiokeskuksen suunnittelija Anni Vierua lapsen puheen ja kielen kehityksestä, varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä kielenkehityksen tukemisesta.
Aivoliitolla ja Niilo Mäki Instituutilla pitkäjänteistä yhteistyötä
Anni Vieru on kasvatustieteen maisteri ja työskentelee suunnittelijana Aivoliiton kommunikaatiokeskuksessa. Vieru on yksi Aivoliiton ja Niilo Mäki Instituutin yhteisen OPH-rahoitteisen koulutuksen ”Kielenkehityksen ja vuorovaikutuksen tukeminen” kouluttajista. Aivoliitto ja Niilo Mäki Instituutti ovat tehneet pitkään yhteistyötä; Aivoliitto on esimerkiksi mukana Niilo Mäki Instituutin hallintoneuvostossa. Vieru itse on osallistunut myös Niilo Mäki Instituutissa käynnissä olleeseen kehittämistoimintaan ollen mukana Nuorten Hahmolan kehittämistyöryhmässä.
Kommunikaatiokeskus antaa tukea kielenkehityksen haasteisiin
Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksessa tavoitteena on tarjota matalan kynnyksen tukea molemmille Aivoliiton toiminnan kohderyhmille eli henkilöille, joilla on kehityksellinen kielihäiriö sekä henkilöille, jotka ovat sairastaneet aivoverenkiertohäiriön, jonka seurauksena on tullut afasia. Myös molempien kohderyhmien läheisiä tuetaan. Vieru työskentelee erityisesti kehityksellisen kielihäiriön parissa ja vastaa esimerkiksi Arjen vinkit vanhemmille -toiminnasta. Toiminnassa toteutetaan esimerkiksi Vinkki-iltoja ja Vinkki-iltapäiviä, joissa voi kuukausittain kuulla asiantuntijapuheenvuoroja kielenkehityksen tukemisen teemoista. Kommunikaatiokeskus tarjoaa myös henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa kielihäiriöisille sekä heidän läheisilleen. Lisäksi ammattilaiset voivat ottaa yhteyttä kommunikaatiokeskukseen.
”Meihin voi ottaa yhteyttä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, eli jo siinä vaiheessa, kun huoli lapsen puheen ja kielenkehityksestä herää tai siinä vaiheessa, kun diagnoosi kehityksellisestä kielihäiriöstä on juuri varmistunut”, Vieru kertoo.
Varhaisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys lapsen kielenkehitykselle
Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus on kielenkehityksen perusta. Vaikka kielen omaksumisella on myös biologinen perustansa, vaatii kehityksen alkuun saattaminen lapsen ja ympäristön vuorovaikutusta. Varhainen vuorovaikutus sisältää myöhemmin kehittyvän kielen perusteita, kuten kykyä luoda kontaktia, pitää yllä vuorovaikutusta ja välittää tietoa toiselle vuorovaikutuksen osapuolelle. Varhaisessa vuorovaikutuksessa luodaan siten perustaidot, joita tarvitaan myöhempään kielenoppimiseen.
”Ensimmäinen ikävuosi on tärkeä varhaisten vuorovaikutustaitojen oppimisille. Aivot ovat heti syntymästä saakka virittyneet kuulemaan puhetta eli vauvalla on sisäsyntyiset valmiudet reagoida puheeseen ja ääneen. Tiedetään myös, että vauva reagoi eri tavoin ihmisen puheeseen kuin muihin ääniin. Myös ihmiskasvot kiinnostavat vauvaa enemmän kuin muut visuaaliset ärsykkeet. Eli vauvalla on jo syntyessään aivoissa valmiuksia puheen ja vuorovaikutuksen kehittymiseen”, Vieru summaa.
Kielenkehitystä tuetaan parhaiten arjen tilanteissa
Parhaat kielen ja puheen oppimisen tilanteet syntyvät arjen vuorovaikutuksessa. Tärkeää on, että vanhemmat vastaavat lapsen hienovaraisiinkin aloitteisiin, kuten ääntelyyn, jokelteluun, itkuun tai sanojen tapailuun.
”On tärkeää huomata lapsen aloitteet ja vastata niihin sekä laajentaa lapsen ilmaisua. Jos lapsi vaikkapa sanoo ”to”, ja osoittaa samalla autoa, vastaamme luontaisestikin esimerkiksi toteamalla, että ”joo, siellä meni auto”. Tai jos lapsi osoittaa keittiössä hääräilevää isää, voimme vastata, että ”joo, isi tekee meille nyt ruokaa”, Vieru kertoo.
Ylläolevat esimerkit viittaavat jaetun huomion hetkiin. Yhteiset jaetun tarkkaavuuden hetket ovat tärkeitä puheen ja vuorovaikutuksen kehitykselle. On tärkeää havainnoida, mistä lapsi on kiinnostunut ja mihin hän katsettaan suuntaa tai sormellaan osoittaa ja tarttua näihin hetkiin puhumalla lapselle tästä mielenkiinnon kohteesta. Lapsi oppii tämän taidon ensimmäisen ikävuoden aikana. Ensin vauva tarkistaa, katsooko hoitava aikuinen samaa kohdetta kuin hän, ja tämän jälkeen katseen käyttöön alkaa ilmestyä osoittamiseleitä.
”Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että varhainen vuorovaikutus on kehittymässä tietoiseksi kommunikaatioksi. Lapsi siis ymmärtää, että osoittamalla pystyy saamaan aikuisen huomion haluamaansa asiaan. Tai kun lapsi ääntelee, hän huomaa saavansa haluamansa asian. Lapsi siis ymmärtää, että eleillä ja ääntelyllä on voima vuorovaikutuksen aikaansaamisessa”, Vieru lisää.
Mentalisaatiolla on tärkeä rooli vuorovaikutuksen kehittymisessä
Mentalisaatio on kykyä ymmärtää itseä ja toisia sekä ymmärrystä esimerkiksi siitä, mitä lapsen ilmikäyttäytymisen takana on. Kun lapsi esimerkiksi heittäytyy maahan, vanhempi pyrkii ymmärtämään, mikä käyttäytymisen taustalla on ja mikä lapsen mielentila on. Samalla vanhempi tarkastelee omaa mielentilaansa ja pohtii, mitä kaikkea lapsen mielessä ja vanhemman omassa mielessä liikkuu. Vanhemman mentalisaatiokyky tukee lapsen suotuisaa kehitystä sekä lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
”Kun lapsella on turvallinen tunne, silloin on myös paremmat edellytykset oppia uusia taitoja ja siinä mielessä tämä vaikuttaa myös kielenkehitykseen. Jos lapsella on turvaton olo, vie se resursseja uuden oppimiselta”, Vieru kertoo.
Kielenkehityksen riskitekijät
Kaikkia kielenkehityksen riskitekijöitä ja syitä kehityksen viivästymiseen ei täysin tunneta. Kehityksellisen kielihäiriön ajatellaan johtuvan useimmiten perintötekijöistä. Myös ympäristötekijät vaikuttavat haittojen ilmenemiseen. Kehityksellisen kielihäiriön Käypä hoito -suosituksessa nostetaan esille esimerkiksi puutteellinen perusturvallisuus tai runsas yksin vietetty ruutuaika tekijöinä, jotka voivat lisätä kielihäiriön haittaa arjessa. Myös meluisa kasvuympäristö voi häiritä kielenkehitystä; jatkuva taustamelu aiheuttaa tarvetta pinnistelyyn, jotta voi erottaa puheen äänteet. Lisäksi aisteihin liittyvät puutteet, kuten heikentynyt kuulo, ovat riskitekijöitä. Vierun mukaan riskitekijöiksi kielen kehitykselle on tunnistettu myös heikko sosioekonominen asema sekä sukurasite.
Huolta herättäviä piirteitä kielenkehityksessä
Jokaiselle ikäkaudelle on tunnistettavissa sille ominaisia osaamistavoitteita, jotka antavat viitettä siitä, onko kielenkehityksessä huolta herättäviä piirteitä:
”Kun kielenkehitystä arvioidaan, on aina muistettava myös lasten yksilöllisen kehityksen näkökulma. Kuitenkin tyypilliseen kehitykseen vauvaiässä kuuluu se, että vauva jokeltelee monipuolisesti. Jokeltelun vähäisyys on yksi huolta herättävä piirre ensimmäisen ikävuoden aikana. Ennen ensimmäisen ikävuoden rajapyykkiä vauvalta odotetaan vastavuoroista vuorovaikutusta ja kontaktia, keskustelun peruselementtejä. Puolentoista ikävuoden paikkeilla puheen ymmärtämisen vaikeudet, erityisesti mikäli suvussa on esiintyvää kielellistä vaikeutta, ovat syy tarkempaan seurantaan. Parivuotiaalla huolta herättävät suppea sanavarasto ja puutteet puheen ymmärtämisessä. Käypä hoito -suosituksen mukaan tukitoimet tulisi aloittaa heti, kun huoli kielenkehityksen viivästymisestä herää”, Vieru kertoo.
Vieru korostaa, että arjen tukitoimet lapsen toimintaympäristössä tulisi aloittaa välittömästi, kun huoli kielenkehityksestä herää. Tukitoimet voidaan aloittaa, vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan:
”Usein me haluaisimme diagnoosin, ennen kuin tukitoimia ryhdytään tehostamaan. Diagnoosiin ei pitäisi kuitenkaan nojautua, vaan tukea pitäisi tarjota lapsen tarpeiden mukaan. Näissä tilanteissa tiivis yhteistyö ja tiedonkulku varhaiskasvatuksen ja neuvolan välillä on tärkeää”
Varhaisen vaiheen tukikeinot antavat mahdollisuuden kommunikoinnin kehittymiselle
Yksi arjen tukikeinoista ovat puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot:
”Käytetään kuvia tai tukiviittomia arjen vuorovaikutuksessa. Aina tarvitaan jokin kommunikaatiokeino, jotta kieli ja puhe voivat lähteä kehittymään. Mikäli lapsella ei ole sanoja, tarvitaan kuvia ja tukiviittomia. Lisäksi mikäli lapsella on puutteita varhaisissa vuorovaikutustaidoissa, kuten kontaktiin hakeutumisessa ja vastavuoroisuudessa, niitä tulee harjoitella leikillisyyden ja toiminnallisuuden avulla”, Vieru toteaa.
Varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli kielenkehityksessä
Vierun mukaan varhaiskasvatus on merkittävässä roolissa lapsen kielen ja kommunikaation kehityksessä. Jo se, että lapsi on suuren osan valveillaoloajastaan varhaiskasvatuksessa, tekee siitä merkittävän kasvuympäristön:
”Varhaiskasvatuksessa voi tarjota esimerkiksi niitä elementtejä, mitä kotona ei voi tarjota, eli vertaisvuorovaikutusta ja kommunikaation harjoittelua ikätovereiden kanssa. Leikit vertaisten kanssa heijastuvat lapsen kielen ja vuorovaikutuksen kehitykseen. Pienryhmätoiminta on tavanomaista varhaiskasvatuksessa. Pienryhmässä on mahdollisuus keskittyä muutamaan lapseen kerrallaan ja kiinnittää huomiota lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen sekä sanoittaa vaikkapa leikkiä ja tuoda rikasta kieltä vuorovaikutustilanteisiin. Kielen ja vuorovaikutuksen kehityksen tukeminen on siten aivan olennainen elementti varhaiskasvatuksessa”, Vieru kertoo.
Varhaiskasvatuksen arjessa struktuurilla ja ennakoitavilla toimintatavoilla luodaan selkeyttä lasten päiviin, mikä luo lapsille voimavaroja ja energiaa keskittyä puheen ja kielen kehittymiseen. Leikin merkitys korostuu kielenkehityksessä; leikkitaidot heijastelevat usein myös kielenkehitystä. Varhaiskasvatuksessa on siten tärkeää arvostaa leikkiä ja nostaa se tärkeäksi lasten arjen toiminnaksi.
Kouluttautuminen on tärkeää
Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat asiantuntijoita, jotka ovat erikoistuneet lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen, eli myös kielenkehityksen tukemiseen ja sen haasteisiin. Kouluttautuminen on kuitenkin tärkeää, koska osaaminen kielenkehityksen tukemisessa vaihtelee.
”On tutkimustuloksia siitä, että esimerkiksi puhetta tukevien keinojen käyttö ja tuntemus vaihtelee päiväkotikohtaisesti jonkin verran. On myös saatu viitteitä siitä, että varhaiskasvatuksen henkilökunta kokee tarvitsevansa enemmän koulutusta puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käyttöön. Näitä keinoja harjoittelemme esimerkiksi Niilo Mäki Instituutin ja Aivoliiton yhdessä järjestämässä koulutuksessa”, Vieru toteaa.