Kolmivuotisessa Pelaa fiksusti -hankkeessa (2022-2025) on tavoitteena kehittää toimintamalli ennaltaehkäisemään erityislasten liiallista pelaamista ja älylaitteiden käytön haittavaikutuksia sekä tukemaan niiden järkevää käyttöä. Hankkeen yksi tavoite on kehittää lapsille ryhmätoiminta, jossa lapset saavat tukea ja kasvatusta fiksuun pelaamiseen ja tukea digitaaliseen hyvinvointiin. Haastattelimme lastenryhmien ohjaajia KM, erityisopettaja Sara Huotaria sekä FM, projektisuunnittelija Nina Kullbergia lasten ryhmätoiminnasta.
Digipelit koukuttavat
Pelit ja digipelaaminen ovat nykyään yhä suuremmassa roolissa myös lasten elämässä. Vaikka digipelaamiseen voidaan ottaa positiivisiakin näkökulmia, voi siihen liittyä myös haasteita erityislasten kohdalla. Käytännön työssä on esimerkiksi havaittu, että erityisesti lapset, joilla on haasteita itsesäätelytaidoissa, ovat alttiita ongelmapelaamiselle. On todettu, että laitteiden liiallinen käyttö voi vaikuttaa oppimiseen, keskittymiseen ja sosiaalisiin suhteisiin sekä aiheuttaa monenlaisia arjessa ilmeneviä ongelmia. Suomessa ei ole vielä olemassa kohdennettuja tukiohjelmia perheille, joissa lapsen digipelaaminen on ongelma; varhaisen puuttumisen tukikeinoja tarvitaan avun tarpeessa oleville perheille.
Hankkeessa kehitetään alkukartoitusmateriaalia sekä ryhmätoiminnan mallia
Pelaa fiksusti -hankkeessa pyritään vastaamaan tarpeeseen kehittää varhaisen tuen keinoja erityislasten liiallisen digipelaamisen ja sen haittojen ennaltaehkäisyyn. Tarkoituksena on kehittää kyselyä, jonka avulla voidaan kartoittaa, onko lapsen pelaaminen ongelmallista. Sen lisäksi ryhmäkokemusten pohjalta kehitetään opasmateriaalia kaikille perheille ja ammattilaisille, jotka kohtaavat lasten ongelmallista pelaamista. Vanhempien ryhmätoiminnan tavoitteena on antaa valmiuksia ohjata ja seurata lapsen älylaitteiden käyttöä sekä tarjota kattavan materiaalin ohjausmenetelmän toteuttamiseksi kotona. Lapsille kehitettävän ryhmätoiminnan tavoitteena on antaa ohjausta ja kasvatusta fiksuun pelaamiseen sekä tukea digitaaliseen hyvinvointiin. Ryhmätoimintaan osallistuville lapsille ja vanhemmille kehitetään lisäksi vertaisryhmätoimintaa, jonka tavoitteena on ylläpitää varsinaisissa interventioryhmissä opittuja taitoja.
Ryhmiin osallistuvat perheet on rekrytoitu Keski-Suomesta Lastentutkimusklinikan, ADHD-liiton, Autismiliiton ja koulujen kautta. Tämän hankkeen viimeiset ryhmät alkavat syksyllä 2024 ja niihin on rekrytoitu osallistujat.
Pelaamisen teemoja käsitellään toiminnallisesti ja keskustellen
Lasten ryhmien kohderyhmänä ovat alakouluikäiset lapset, joilla on ADHD, autismikirjon piirteitä tai oppimisvaikeuksia, ja joiden vanhemmat ovat huolissaan lasten digipelaamisesta.
Ryhmiä järjestetään vuoden 2025 vaihteeseen saakka lukukausittain. Lasten ja vanhempien ryhmät kokoontuvat Niilo Mäki Instituutin tiloissa kahdeksan kertaa. Yksi ryhmäkerta kestää puolitoista tuntia. Ryhmätoiminnan malliin sisältyy lisäksi viisi lapsille suunnattua erityisliikuntaryhmäkertaa. Tämän jälkeen halukkaat perheet voivat jatkaa vertaistukiryhmään, johon kuuluu myös liikuntakertoja.
Lasten ryhmissä käydään läpi pelaamista ja omaan arkeen liittyviä asioita toiminnallisesti ja keskustellen:
”Ryhmissä keskustellaan pelaamisesta, mutta myös arkisista asioista. Arjen struktuurista, hyvinvoinnista ja sosiaalisista suhteista. Eli käsitellään pelaamista oman arjen sujumiseen ja hyvinvointiin liittyen”, Kullberg kertoo.
”Lasten ryhmien teemat kulkevat käsi kädessä aikuisten ryhmän teemojen kanssa, toki eri harjoituksin ja tavoin. Vanhemmilla voi olla esimerkiksi kerta, jossa puhutaan itsestä pelikasvattajana ja lasten ryhmässä vastaava aihe on ”minä pelaajana”, jossa puhutaan omista pelitottumuksista ja pelikäyttäytymisestä. Lasten ryhmissä keskustellaan, mutta aiheiden käsittely on enemmänkin toiminnallista. Ryhmässä esimerkiksi kulkee lähes jokaisen kerran läpäisevänä teemana oman lautapelin askarteleminen. Vanhempien ryhmässä toiminta on usein asiantuntija ja kokemusasiantuntija-alustusten pohjalta käytyä keskustelua”, Huotari lisää.
Lasten ryhmässä tavoitteena on lasten oman tietoisuuden ja hahmotuksen lisääminen omasta pelaamisesta. Tavoitteena on, että lapsi pystyisi paremmin hahmottamaan omaa pelaamistaan ja sitä, millaisia vaikutuksia pelaamisella voi olla. Pelaamisen säätelyyn lapsi tarvitsee vielä tukea aikuiselta. Ajatuksena on, että lapsi alkaisi ymmärtää paremmin sitä, miksi vanhemmat säätelevät hänen pelaamistaan.
Myös vertaisuudella on suuri merkitys ryhmissä:
”Vertaisilla on suuri merkitys lasten ryhmissä; siellä tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia kavereita, ehkä ystäviäkin. Liikunnan näkökulma tuo mahdollisuuden onnistua muillakin vapaa-ajan alueilla kuin pelaamisessa. Toimintaa ei aina kohdenneta suoraan pelaamiseen, vaan kaikkeen sen ympärillä olevaan. Eli pyritään tuomaan näkyväksi lapsille mitä kaikkea muutakin pelaamisen lisäksi voi olla”, Huotari sanoo.
Pelaamisesta ryhmässä puhutaan lähinnä hyvänä harrastuksena, ei siten että pelaaminen olisi vain ongelma. Pelaamaan kannustetaan siten, että siinä on rajansa.
Ryhmän rutiinit tuovat turvaa
Lasten ryhmän ryhmäkerta etenee tiettyjen rutiinien toistumisen kautta.
”Jokainen ryhmäkerta aloitetaan tunnekorteilla ja kuulumisten vaihdolla. Siinä harjoitellaan myös tunteiden sanoittamista. Tämän jälkeen mennään ryhmän teemaan ja tehdään ryhmäkertaan sisältyviä tehtäviä. Jonkin verran yleensä myös keskustellaan teemasta. Tauon pitäminen on tärkeä juttu! Lapset pitävät erityisesti tarjolla olevasta välipalasta. Erityisesti suolakeksit ovat saaneet kehuja lasten palautteissa”, Kullberg naurahtaa.
”Varsinaisen teeman käsittelyn jälkeen tehdään vaihtelevasti erilaisia asioita, kuten oman lautapelin askartelua tai sitten pelaillaan yhdessä. Yleensä tekeminen on jotakin toiminnallista. Ryhmäkerta lopetetaan yhteiseen siivoukseen ja seuraavan kerran läpikäyntiin. Struktuurin säilyminen samana on tärkeää; ryhmäkertojen tulee olla mahdollisimman ennakoitavia”, Huotari toteaa.
Ryhmissä on myös kuultu kokemusasiantuntijoiden puheenvuoroja. Myös lapset ovat päässeet kuulemaan näitä puheenvuoroja.
”On ollut niitäkin lapsia, jotka ovat herkistyneet kokemusasiantuntijan tarinasta. On ollut pysäyttävää huomata, miten lasten ilmeet jossain vaiheessa tarinaa vakavoituvat. Omaa pelaamista on ehkä helppo hahmottaa toisen henkilön tarinan kautta. Tarinoissa tulee näkyväksi, millaisia seurauksia liiallisella pelaamisella voi olla ”, Huotari kertoo.
Huotari ja Kullberg ovat todenneet, että lapset saadaan innostumaan keskustelusta toiminnan ohessa:
”Paikallaan istuminen ja keskusteleminen ei tämän ikäisille ole kovin luontevaa. Lapset ovat monesti koulupäivän jälkeen väsyneitäkin istumiseen ja koulumaiseen ympäristöön. Teetämme toiminnallisia tehtäviä, joita voidaan purkaa keskustelemalla. Esimerkiksi voimme ohjata lapsia kirjoittamaan kirjeen siitä, miksi tykkää pelata. Siinä päästään pohtimaan yhdessä sitä, mitkä asiat ovat mukavia ja motivoivia pelaamisessa ja miksi se on kivaa. Lasten on välillä hankala sanoittaa ajatuksiaan, ja tällöin tarvitaan apukysymyksiä. Näin voi hahmottaa paremmin esimerkiksi omia motiivejaan pelaamisessa”, Kullberg toteaa.
Erityislasten tarpeet on otettu huomioon
Erityislasten tarpeet on otettu huomioon ryhmäkertojen suunnittelussa. Samana toistuva ryhmäkertojen kaava ja samana pysyvät ryhmänohjaajat, jotka tulevat tutuiksi, ovat tärkeitä elementtejä. Erilaisia osallistumisen ja kommunikoinnin tapoja tuetaan, esimerkiksi kuvatukea voidaan käyttää mukana keskustelussa. Ryhmäkerran struktuuri on näkyvissä taululla, josta lapset voivat tarkastaa ryhmäkerran etenemisen vaiheet. Myös ajankulua sanoitetaan ja kuvataan. Ääniherkkyyttä kokeville on tarjolla kuulosuojaimia, ja mikäli lapsi on ylivirittynyt, voidaan hänen kanssaan vetäytyä rauhoittumaan pienempään huoneeseen.
”Ohjaajia meillä on 2-3 kappaletta ryhmää kohden. Ryhmäläisiä on yleensä 3-6 lasta. Eli ohjausta on aina tarpeen mukaan saatavilla, ja ohjaaja oppii myös tuntemaan lapset”, Kullberg kertoo.
Lasten ryhmässä ohjaajan rooli on aikuisten ryhmää vahvempi. Ohjaaja huomioi lasten tunnetiloja, aistii, millainen päivä lapsilla on ja reagoi lasten ajankohtaisiin tarpeisiin. Ohjaaja myös huolehtii siitä, että kaikilla lapsilla on tilaa olla oma itsensä ja tulla kuulluksi ryhmässä.
Materiaalia kehitetään paljon itse
Valmista materiaalia ryhmäkertojen ohjaamiseksi ei juurikaan ole. Kullberg ja Huotari kertovat, että materiaalia on kehitetty ja suunniteltu paljon itse.
”Jonkin verran on materiaaleja nuorten ja aikuisten pelaamiseen liittyen, mutta niissä ei ole juurikaan lapsille kohdennettua sisältöä. Materiaalien suunnittelussa täytyy ottaa huomioon myös lasten ikä, sillä ryhmiin osallistuu eri ikäisiä lapsia (7-12 vuotiaita). Materiaalien suunnittelussa on lähdetty myös kokeiluperiaatteella liikkeelle, eli ryhmätoiminnassa saatujen kokemusten mukaan kehitetään materiaaleja eteenpäin”, Huotari toteaa.
Kullberg kertoo työskentelevänsä tällä hetkellä materiaalien tallentamisen parissa:
”Olen kirjoittanut jokaisen ryhmäkerran struktuurin ylös ja liittänyt siihen tehtävät, joita olemme tehneet. Hankkeessa syntyy lopuksi materiaalipankki, johon ryhmäkertojen materiaalit tallennetaan. Sinne tullaan laittamaan myös vaihtoehtoisia materiaaleja. Tarkoituksena on, että antamaamme ryhmäkertojen rakennetta voidaan tarpeen mukaan muunnella.”
Ryhmänohjaaminen on ollut mielenkiintoinen kokemus
Sekä Kullberg että Huotari ovat molemmat pitäneet lasten ryhmien ohjaamisesta paljon.
”Ryhmien ohjaaminen on antanut minulle perspektiiviä lasten pelaamisen pulmiin. On ollut myös havainnollista huomata, miten erilaisia lapset ja heidän tilanteensa ovat. Ohjatessa ja ryhmätoimintaa kehittäessä saa haastaa itseään ja kehittää taitojaan lasten kanssa toimimisessa. On ollut todella palkitsevaakin huomata onnistuneensa esimerkiksi luomaan ryhmään avointa tunnelmaa ja havaita, miten lapset alkavat uskaltaa osallistua”, Kullberg kertoo.
”On ollut hyvin palkitsevaa ja mielenkiintoista saada uppoutua siihen maailmaan, jossa lapset pelaavat ja elävät. Se elämismaailma ei ole ollut minulle entuudestaan tuttua. On ollut todella merkityksellistä saada ymmärrystä siitä, miten lapset itse kokevat pelaamisen; mitä pelaaminen heille tarkoittaa ja millaiseksi he kokevat itsensä pelaajana. Onhan se hyvin ainutlaatuista, että pääsee tutustumaan tähän maailmaan ja keskustelemaan näistä aiheista lasten kanssa”, Huotari lisää.
Pelaa fiksusti -hankkeen sivuille pääset täältä.