Silja Pirilä ja Jaap J. van der Meere ovat toimittaneet teoksen ”Osaaks sä? Näkökulmia CP-vammaisten lasten ja nuorten kehityksen arviointiin”. Teos koostuu kuudesta luvusta, joissa käsitellään tutkimustietoon perustuvia näkökulmia CP-lasten kehityksestä ja kehityksen arvioinnista. Luvuissa määritellään ja kuvataan CP-vammaa, esitellään herätevastetutkimusta kognitiivisten prosessien arvioinnissa, tarkastellaan CP-lasten lukivaikeuksia ja matematiikan erityisvaikeuksia, pohditaan osallistumista ja vapaa-ajan harrastamisen muotoja sekä hahmotellaan CP-lasten psykologisen arvioinnin haasteita.
Kirja on suunnattu kaikille CP-vammaisuudesta ja sen neuropsykologiasta kiinnostuneille henkilöille. Se on ensimmäinen suomenkielinen kokoelma neuropsykologisia kirjoituksia liikuntavammaisuudesta. Kirjassa käsitellään CP-lapsen kehitystä ja sen arviointia kolmella liikuntavammaisuuden tasolla, joita ovat neuropsykologinen, toiminnallinen ja sosiaalinen taso. Kirja on myös Liiku, opi, osallistu -hankkeen (2007-2011) loppuraportti.
Tässä jutussa nostetaan esille muutamia näkökulmia kirjan luvuista.
CP – varhaisen aivovaurion aiheuttama monimuotoinen oireyhtymä
Silja Pirilä ja Jaap J. van der Meere käsittelevät artikkelissaan CP:n aiheuttamaa liikuntavammaa ja kognitiivisen kehityksen häiriöitä.
CP eli Cerebral Palsy tarkoittaa lapsuusiän aivohalvausta. Se on tavallisin neurologinen oireyhtymä, joka aiheuttaa liikuntavammaisuutta. Kyseessä on ei-etenevä vaurio kehittyvässä aivokudoksessa. Vaurio voi tapahtua ennen syntymää, syntymähetkellä tai kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Oireyhtymän yleisyys on keskimäärin kaksi lasta tuhatta vastasyntynyttä kohden. Mitä pienemmistä keskosvauvoista on kyse, sitä useammin esiintyy CP-oireyhtymää. Nykyään CP-vamman kliiniset oireet nähdään laajempana kuin aikaisemmin; liikehäiriön lisäksi korostetaan myös muita toimintakyvyn rajoitteita, kuten häiriöitä aistitoiminnoissa, havaintokyvyssä, hahmottamisessa sekä kommunikaatiossa. Näiden lisäksi CP-lapsilla on havaittu olevan kohonnut riski mm. psykiatrisiin häiriöihin, epilepsiaan, tuki- ja liikuntaelinongelmiin sekä moniin toiminnallisiin vaivoihin.
CP-oireyhtymän kliiniset oireet ovat seurausta usean aivoalueen ja monen hermoratajärjestelmän yhteistoiminnan ongelmista, joiden tarkkoja yksityiskohtia ei vielä tunneta; CP-vamman voidaankin sanoa olevan hyvin heterogeeninen oireyhtymä, joka käsittää jatkumon hyvin lievästä hyvin vaikeaan liikuntavammaisuuteen.
Artikkelissa käsitellään CP-lasten älykkyyttä ja neuropsykologista suoriutumista. CP-oireyhtymään liittyy kognitiivisen suoriutumisen profiili, jossa kielellinen päättely on kehittynyt keskimäärin paremmin kuin näönvarainen päättely. Profiilia kutsutaan epätasaiseksi (dysharmoniseksi) ja se todetaan vähintään kahdella kolmasosalla CP-vammaisista lapsista. Tutkimuksissa on myös havaittu, että CP-vammaisten lasten on vaikeampi oppia visuaalista kuin kielellistä ainesta. Myös työmuistitoiminnot ovat usein heikommin kehittyneet kuin vammattomilla ikätovereilla. CP-vammaisilla lapsilla myös erityisesti motorisen tuottamisen on todettu olevan heikompaa kuin vammattomilla verrokeilla.
CP-lasten lukivaikeudet ja lukemaan oppiminen
Jaana Ahonniska-Assa käsittelee artikkelissaan CP-vammaisten lasten lukivaikeuksia ja lukemaan oppimisen vaikeuksia.
CP-vammaisten lasten kielelliset kyvyt on usein todettu visuaalista hahmottamista vahvemmiksi. Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on kuitenkin monelle CP-vammaiselle lapselle haastavaa. Noin puolella CP-vammaisista lapsista on todettu olevan oppimisvaikeuksia. Osaksi ilmiö liittyy alhaiseen kognitiiviseen tasoon, mutta spesifejä lukivaikeuksia ilmenee myös ilman laajempia kognitiivisia ongelmia.
Fonologinen tietoisuus ja kielellinen havaitseminen ennustavat jossain määrin CP-vammaisten lasten lukutaidon kehitystä, merkittävin lukutaitoa ennustava tekijä on kuitenkin puhemotoriikka ja sen ongelmat esikouluiässä. Näiden ongelmien lisäksi CP-lasten lukemisen hitautta on selitetty myös visuaalisten taitojen häiriöillä. AAC-menetelmiä käyttävillä lapsilla lukutaidon tasoa selittävät kielellinen muisti ja fonologinen tietoisuus. On ehdotettu, että tietokoneavusteista kommunikaatiota käyttävien lasten lukemaan oppimista tulisi tukea fonologisia taitoja ja kielellisen työmuistin laajuutta parantavilla tehtävillä.
Matematiikan vaikeudet CP-vammaisilla lapsilla
Tuire Koponen ja Terhi Mikola käsittelevät matematiikan oppimista ja sen erityisvaikeuksia CP-vammaisilla lapsilla.
Tyypillinen matematiikan oppimisvaikeutta kuvaava piirre on heikko aritmeettisten yhdistelmien eli faktojen hallinta. Tämä näkyy niin, että useammankaan vuoden harjoittelun jälkeen lapsi ei pysty hakemaan muistista tuttuja aritmeettisia yhdistelmiä. Muita tyypillisiä piirteitä ovat vaikeus oppia laskuvaiheita ja laskujärjestystä sekä vaikeus oppia ymmärtämään luvun suuruusluokkaa.
Koponen ja Mikola toteavat, että CP-vammaisten lasten ja nuorten matemaattisia taitoja on tutkittu vähän. Jo olemassa olevien tutkimustulosten yleistämiselle asettavat haasteita CP-vamman heterogeenisuus sekä liikuntavammaan liittyvät muut pulmat ja erilaiset kasvu- ja oppimisympäristöt. Artikkelissa kuitenkin käydään lävitse tutkimustuloksia CP-vammaisten lasten lukumääräisyyden tajusta, lukukäsite- ja lukujonotaidoista sekä aritmeettisista perustaidoista.
CP-vamman ja matematiikan oppimisen vaikeuden välinen yhteys liittyy kognitiiviseen kehitykseen ja siinä ilmeneviin kehityksellisiin viiveisiin tai poikkeavuuksiin. Kun lapsella on fyysisiä rajoitteita, estää se häntä kartuttamasta kognitiivisen kehityksen kannalta tärkeitä sensomotorisia kokemuksia. Esimerkiksi sormien tunnistamisella ja erottelukyvyllä on yhteys matematiikan taitoihin. Yhtenä välittävänä kognitiivisena mekanismina voivat toimia myös visuospatiaaliset kyvyt. Myös visuaalisen työmuistin ongelmat voivat olla matematiikan pulmien taustalla.
CP-vammaisten lasten arviointi on haaste psykologeille
Jaana Ahonniska-Assa pohtii artikkelissaan CP-vammaisten lasten psykologista arviointia.
Yleistä kognitiivista tasoa mittaavissa tehtävissä onnistunut suoritus edellyttää erilaisten toimintojen yhtäaikaista integraatiota. Monissa tehtävissä tarvitaan esimerkiksi motorista tarkkuutta ja nopeutta. CP-vammaisen lapsen hieno- ja puhemotoriset ongelmat voivat siis vaikuttaa mittaustuloksiin. Tämän vuoksi tutkimuksessa on tärkeää valita sellaiset menetelmät, jotka mahdollistavat kognitiivisen tason arvioinnin motorisen toiminnan ja puheen tuoton vaikeuksista huolimatta.
Kun lapsen motorinen toiminta on hyvin rajoittunutta tai kommunikaatiossa käytetään AAC-menetelmiä, edellyttää psykologinen arviointi usein vaihtoehtoisten arviointimenetelmien käyttöä tai testimenetelmien muokkaamista. Tunne-elämän arviointi on usein haasteellista, koska puheen tuoton ja motoriikan ongelmat vaikeuttavat projektiivisten menetelmien käyttöä. Näiden menetelmien lisäksi suositellaan käytettäväksi kyselyitä, haastatteluja ja leikki- tai luokkatilanteiden tarkkailua. Myös elämänlaadun arviointiin on olemassa kyselyitä. Artikkelissa mainitaan kyselyitä, jotka sopivat edellä mainittuihin tilanteisiin.
Lopuksi Ahonniska-Assa toteaa, että tunne-elämän arvioinnissa on tärkeää huomioida mm. lapsen tietoisuus motorisista ongelmistaan ja muista vaikeuksistaan sekä hänen suhtautumisensa niihin, toverisuhteet, vapaa-ajan käyttö, perheen kokema kuormittuneisuus ja tuen tarve. Perheeseen on syytä kiinnittää huomiota, sillä perheellä on suuri merkitys lapsen tunne-elämän kehityksessä.