Niilo Mäki Instituutin pedagoginen käsikirja Otetta opintoihin käsittelee koulutuksellisen syrjäytymisen syitä ja tarjoaa siihen ennaltaehkäiseviä ratkaisuja. Kirja perustuu Niilo Mäki Instituutin Motivoimaa-hankkeeseen, jossa tunnistettiin koulunkäyntiin negatiivisesti suhtautuvia opiskelijoita ja autettiin heitä selviämään ensimmäisestä kouluvuodesta. Käsikirja on hyödyllinen opettajille, ohjaajille ja muille työyhteisössä opiskelun sujumisesta vastaaville henkilöille.
Suomessa on hävinnyt satoja tuhansia peruskoulupohjaisia työpaikkoja viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Osa toisen asteen opiskelijoista ei suoriudu opinnoistaan eikä siten pääse työelämään. Suuri osa keskeyttämisistä tapahtuu ammatillisten opintojen ensimmäisen vuoden aikana. Syitä voidaan etsiä kasvaneista tutkintovaatimuksista sekä oppimisvaikeuksista, mutta ne eivät selitä kuin osan esimerkiksi erityisopetuksen tarpeesta. Huomiota tulisi kiinnittää opiskelumotivaatioon ja motivaation ymmärtämiseen. Motivaation perusluonteen ymmärtämisestä on hyötyä kaikille toisen asteen opiskelijoiden kanssa työskenteleville. Kirjoittajat ovat toisen asteen, psykologian ja kasvatustieteen ammattilaisia ja asiantuntijoita.
Käsikirja koostuu viidestä osasta, joissa käsitellään nuoren kehitystä, kouluympäristöön sopivaa motivaation ymmärtämistä, opintojen keskeyttämistä sekä erilaisia ratkaisuja motivoitumattomien nuorten tukemiseen ja kohtaamiseen koulussa. Tässä jutussa käsitellään muutamia näkökulmia kirjan annista.
Nuorten syrjäytymisellä on sosiaalinen tausta
Luvussa ”Miksi nuori syrjäytyy?” Jan-Erik Nurmi käsittelee nuorten syrjäytymisen syitä sekä sitä, miten syrjäytymistä voidaan estää ja hoitaa. Aiemman tutkimustiedon perusteella tiedetään, että nuorten syrjäytymisellä ja koulunkäynnin keskeytymisellä on selvä sosiaalinen tausta. Toisaalta käsitykset syrjäytymisen syistä vaihtelevat, mikä johtuu siitä, että syrjäytymisen syiden tutkiminen on hyvin haastavaa. Kuitenkin tiedetään esimerkiksi, että vähiten koulutuksesta kiinnostuneita ovat perusasteen koulutuksen saaneiden vanhempien pojat. Vanhempien alhainen koulutustaso ja sosioekonominen asema voivat vaikuttaa nuoren koulun keskeyttämiseen monien mekanismien kautta. Myös perhemuoto vaikuttaa syrjäytymisriskiin; yksinhuoltajaperheiden lapsilla näyttäisi olevan suurempi riski syrjäytymiseen verrattuna ydinperheessä kasvaneisiin nuoriin. Lisäksi oppimisvaikeudet ja koulumenestys ennustavat myöhempiä koulutusvalintoja ja opintojen keskeyttämistä.
Syrjäytymiseen voidaan puuttua koulu-uran eri vaiheissa. Ensimmäinen vaihe puuttumisessa on nuoren tilanteen laaja kartoittaminen. Toisessa vaiheessa puututaan itse syrjäytymiseen, mikä pitää sisällään esimerkiksi erilaista työpajatoimintaa, kuntoutuskursseja ja koulutusta. Tutkimusten mukaan on tiettyjä hyväksi koettuja periaatteita, joita syrjäytymiseen puuttumisen toimintamuotoihin olisi hyvä sisällyttää. Tällaisia ovat mm. toiminnallisten menetelmien käyttö, myönteisen minäkäsityksen vahvistaminen, sosiaalisten taitojen harjoitteleminen, verkostojen rakentaminen ja tulevaisuuteen suuntautuminen.
Motivaatio syntyy useista tekijöistä
Sami Määttä pohtii luvussa ”Itseohjautuvuus” motivaatiota, itsemääräytymisteoriaa sekä ulkoisen ja sisäisen motivaation merkitystä opiskeluun sitoutumiselle. Itsemääräämisteorian mukaan opiskelija hakeutuu ympäristöön, joka sopii hänen kehitysvaiheeseensa. Tällainen ympäristö voi olla esimerkiksi koulu. Itsemääräämisteorian mukaan nuoren itseohjautuvuuteen päästään kolmen motivaatiolle keskeisen osa-alueen avulla: yhteenkuuluvuuden, pätevyyden ja itsenäisyyden kautta. Motivoitumista syntyy, mikäli nuori tuntee yhteenkuuluvuutta muiden opiskelijoiden kanssa, tuntee olevansa pätevä opiskelemaan ja saa itsenäisesti vaikuttaa omaan opiskeluunsa.
Nuori on aktiivinen, mikäli kokee olevansa hyväksytty, kykenevänsä tekemään asioita ja kokee saavansa päättää omista asioistaan. J. Ecclesin mukaan nuoruuteen kuuluu myös voimakas tarve saada kokea itsensä tärkeäksi ja tulla huomatuksi.
Koulun keskeyttäminen
Ilpo Kuronen käsittelee kappaleessa ”Keskeyttämisilmiön tarkastelua” koulutuksesta putoamista ja keskeyttämistä, koulunkäynnin keskeyttämisen syitä ja keskeyttämistä ennakoivia riskitekijöitä. Syrjäytymisuhan vuoksi yksikään nuori ei saisi pudota peruskoulun jälkeiseen toimettomuuteen. Yhteiskunnallisen tuottavuusajattelun mukaan ammatillisen koulutuksen läpäisemistä tulisi tehostaa, keskeyttäneiden määrää vähentää ja valmistumisaikoja lyhentää. Paljon on paneuduttu keskeyttämisen kausaalisiin syihin ja etsitty vastausta siihen, miksi nuori keskeyttää opintonsa. Tulisikin ehkä kiinnittää enemmän huomiota kouluinstituution kykyyn tuottaa mielekkäitä oppimiskokemuksia sekä kohdata erilaisia oppijoita erilaisine tarpeineen.
Keskeyttäminen voidaan nähdä nuoren kouluttamisen, työllistämisen ja hyvinvoinnin muodostamassa kokonaisuudessa osana nivelvaiheisiin liittyvää problematiikkaa; keskeyttäminen on moniulotteinen ja kokonaisvaltainen ilmiö. Kaikki eivät suinkaan keskeytä koulua lopullisesti, mutta osalla nuorista keskeyttäminen liittyy syrjäytymisilmiöön, jossa erilaiset riskit ja elämänhallinnan ongelmat kasautuvat. Nivelvaihe tulisi nähdä pidempikestoisena prosessina, ei vain hetkenä perusasteen ja toisen asteen koulutuksen välissä. Tähän nivelvaiheeseen tulisi panostaa erityisesti ja auttaa nuorta elämän suunnan etsimisessä.
Toisen asteen koulutuksen keskeyttämisen ongelma on nimenomaan ammatillisen koulutuksen puolella esiintyvä ongelma. Ensimmäinen lukukausi on keskeyttämisen kannalta kriittinen ajankohta. Keskeyttämistä tulisi tarkastella ensisijaisesti prosessina eikä poikkileikkauksena ja yksittäisinä syinä. Keskeyttäminen tulisi lisäksi nähdä nivelvaiheen siirtymäongelmana ja syrjäytymisriskinä sekä yksilöllisinä kokemuksina opinpoluilta. Keskeyttäminen ei välttämättä tarkoita koulutusuran päätepistettä tai syrjäytymistä, vaan se voi tarkoittaa myös jännitettä nuoruudesta aikuisuuteen siirtymisessä ja koulutukseen sijoittumisessa. Näin keskeyttämistä voidaan tarkastella ilmiönä laaja-alaisemmin.
Koulupinnaaminen ja koulussa viihtyminen
Tuomo Virtanen ja Matti Kuorelahti käsittelevät luvussa ”Koulupinnaaminen – kouluun kiinnittymisen keskeinen ongelma” pinnaamista ja kouluviihtyvyyttä.
Kouluviihtyvyydellä kuvataan sitä, millainen subjektiivinen ja emotionaalisesti latautunut merkitys koululla on nuoren oman elämän kannalta. Vähintään kouluviihtyvyyttä kuvaa vastaus kysymykseen ”viihdytkö koulussa?” Kouluviihtyvyys ei ole pysyvä olotila, vaan se voi muuttua. Suomalaisten nuorten kouluviihtyvyys on parantunut viime vuosikymmenten aikana.
Kouluun kiinnittyminen on sateenvarjotermi, jonka avulla käsitteellistetään oppilaan koulukokemuksia. Siihen liittyvät nuoren koulunkäynnilleen antamat merkitykset sekä koulun asema nuoren tulevaisuuden rakentamisessa. Termi yhdistää koulukokemukset motivaatioon ja oppimiseen ja se tarkoittaa kouluun panostamista ja sitoutumista. Tutkimukset osoittavat, että hyvää kiinnittymistä kouluun ja opiskeluun edistävät positiiviset kokemukset aikuisten ja vertaisten myönteisistä odotuksista, huolenpidosta ja koulunkäyntiin tarvittavasta tuesta.
Pinnaaminen on puolestaan löyhän kouluun kiinnittymisen indikaattori. Pinnaaminen ennustaa myös monia negatiivisia kehityskulkuja koulussa ja sen jälkeisessä nuoren elämässä. Koulupinnaaminen on osa asteittaista koulun piiristä vetäytymisen prosessia, jossa heikko koulumenestys vähentää läsnäoloa opetuksessa, mikä heikentää koulumenestystä entisestään. Oppilas menettää sekä oppimisen että sosiaalistumisen tilaisuuksia. Pinnaaminen on signaali, joka voi ennakoida koulun keskeyttämistä. Pinnaamisen riskitekijöitä ovat oppilaaseen liittyvät tekijät, koulun ihmissuhteisiin liittyvät tekijät sekä perheeseen, erityisesti sosioekonomiseen asemaan sekä perheeltä koulunkäyntiin antamaan tukeen liittyvät riskitekijät.
Kasautuvat vaikeudet opintojen keskeyttämisen riskitekijöinä
Sami Määttä ja Elisa Salmi esittelevät luvussa ”Ammattiopistolaisten motivaatio tutkimuksen valossa” oppimisvaikeuksien, koulumotivaation ja koulu-uupumuksen näkymistä ammattiopiskelijoiden arjessa. Tulokset perustuvat vuosina 2009-2012 kerättyyn Motivoimaa-hankkeen aineistoon. Motivoimaa-kyselyyn osallistui yhteensä noin 2500 opiskelijaa Jyväskylän ammattiopistosta.
Yksi keskeinen syy opintojen keskeytymiseen ja hankaloitumiseen ovat oppimisvaikeudet. Oppimisvaikeudet ovat yleisiä ammattiopintoja suorittavien keskuudessa; opiskelijoista huomattava osa oli myös osallistunut erityisopetukseen peruskoulussa. Oppimisvaikeudet vaikuttavat aikaisempien tutkimustietojen mukaan koulussa koulumenestykseen, motivaatioon ja uupumiseen. Motivoimaa-aineistossa oppimisvaikeuksien yhteys ongelmiin koulussa oli vahva. Jokainen yksittäinen oppimisvaikeus liittyi muita matalampaan keskiarvoon, ja oppimisvaikeudet näkyivät myös opintojen läpäisyssä. Jos tukea vaativia oppimisvaikeuksia on yhtä enemmän, valmistuminen tulee epätodennäköiseksi ja keskeyttämisen todennäköisyys kasvaa.
Opiskelijat aloittavat ammattiopinnot motivoituneina, mutta jossain määrin uupuneina. Opintojen alussa motivaatio vaihtelee ja uupumus lisääntyy. Oppimisvaikeudet eivät kuitenkaan selitä kaikkea motivaatio-ongelmista; motivoitumattomuus ja uupumus vaivaavat myös opiskelijoita, joilla ei ole oppimisvaikeuksia. Motivoimaa-hankkeen tulokset kertovat myös, että CAST, BBI- ja SRQL-testeillä voidaan arvioida opiskelijoiden kouluongelmien ja opintojen keskeyttämisen riskiä. Riskirajan ylittäneistä yli puolet kohtaa ongelmia opintojen loppuun saattamisessa. Tulosten mukaan myös erilaisten riskitekijöiden kasaantuminen samoille henkilöille on vakavampaa kuin jokin yksittäinen ongelma. Luvussa esitetyillä menetelmillä pystytään tunnistamaan riskissä olevat opiskelijat jo opintopolun alussa. Aikainen puuttuminen opintojen ensimmäisen vuoden aikana on tehokasta.
Määttä, S., Kiiveri, L., Kairaluoma, L. (toim.) 2014. Otetta opintoihin. Niilo Mäki Instituutti.