Yhteishaastattelussa Lastentutkimusklinikan psykologi Elina Järviluoma ja Halti-koira
Puheviestinnän ja psykologian maisteri Elina Järviluoma aloitti yliopisto-opintonsa puheviestinnän parissa, mutta päätti jo opintojensa aikana keskittyä psykologiaan. Järviluoma työskenteli uransa alussa Niilo Mäki Instituutin OMIS-hankkeessa, jonka jälkeen hän siirtyi toisaalle tekemään psykologin asiakastyötä. Tällä hetkellä Järviluoma työskentelee Jyväskylän perheneuvolan ja Niilo Mäki Instituutin ylläpitämällä Lastentutkimusklinikalla. Syksystä alkaen Elinan osa-aikaisena työparina on toiminut 5-vuotias kultainennoutaja Halti, joka on mukana asiakastyössä kolmena päivänä viikossa.
Miten Halti päätyi töihin Lastentutkimusklinikalle ja mitkä ovat hänen vahvuutensa työntekijänä?
Olen aina halunnut koiran mukaan työntekoon, mistä ajatus alun perin lähti liikkeelle. Sain idean omasta arjestani Haltin kanssa, että mitä jos? Tällainen asiakastyö lasten ja nuorten kanssa vaatii koiralta tiettyjä ominaisuuksia. Halti on lempeä, ystävällinen, rauhallinen ja leikkisä koira, joka tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa eikä stressaannu uusista paikoista tai ihmisistä. Hän on hyvin valloittava tapaus ja tykkää olla vuorovaikutuksessa niin lasten kuin aikuisten kanssa.
Halti on hyvä jäänrikkoja tapaamisen alussa, sillä hän on aina iloisena vastassa. Haltin läsnäololla on taipumus rentouttaa ja rauhoittaa lasta, jolloin on helpompi keskustella hankalistakin asioita. Välillä ihmettelen, miten hyvä Halti on lukemaan ihmisten tunteita. Usein jos asiakas on tapaamisessa jännittyneempi, Halti hakeutuu lähelle ”hoitamaan” ja lohduttamaan. Hän on todella terapeuttinen olento, joka levittää lämpöä ja rakkautta pyyteettömästi.
Haltin kiinnostuksen kohteita ovat myös ruoka, huomio ja rapsutukset. Hän tuokin työskentelyilmapiiriin myös virtaa ja hauskuutta, kun välillä täytyy hakea kenkää suuhun tai töniä kuonolla pöydän alla.
Mitä teidän työnne pitää sisällään ja mikä siinä on palkitsevinta?
Työtehtäviini kuuluu oppimisvaikeuksien ja kuntoutustarpeen arviointi sekä lapsen tai nuoren kuntoutus. Ensin tutkitaan oppimisvaikeutta ja tutkimustulosten perusteella mietitään, olisiko kuntoutus oikea tapa edetä. Kuntoutus toteutetaan joko yksilö-, pari- tai ryhmäkuntoutuksena. Nyt olen muun muassa ohjannut ryhmää, jossa harjoitellaan lukemisen sujuvuutta ja toiminnanohjaamisen taitoja.
Halti on mukana töissä silloin, kun se sopii perheelle tai asiakkaalle. Olen yrittänyt aikatauluttaa Haltin työskentelyä sen mukaan, milloin hänelle olisi eniten tarvetta. Välillä hänen työnsä ei ole sen kummempaa, kuin huoneessa mukana olemista, mutta lisäksi Haltille voidaan muun muassa opettaa uusia taitoja, mikä on hyödyksi sekä Haltille että asiakkaalle. Esimerkiksi toiminnanohjauksen vaikeutena on usein toimintaprosessin suunnittelu: mitä tietoja tarvitsee tehtävän suorittamiseksi, miten etenee ja missä järjestyksessä. Haltin kanssa suunnitelmallisuutta voi opetella esimerkiksi piilottamalla namuja paikkoihin, joista koira ei niitä heti löydä.
Sekä minun että Haltin mielestä palkitsevin asia työssämme on asiakkaiden kohtaaminen. Halti rakastaa jokaista rapsutusta ja silitystä, ja itselleni on antoisinta, kun saadaan selvyyttä ja ymmärrystä ongelmatilanteeseen ja nähdään ensi kädessä tilanteen helpottuvan. Se jo itsessään auttaa asiakasta, että ongelma rajautuu johonkin. Oppimiseen liittyvät asiat ovat mielenkiintoisia myös ilmiöinä, joissa prosessit liittyvät toisiinsa vahvasti. Joka asiakkaan kanssa täytyy miettiä yksilöllisesti, mikä auttaa juuri hänen oppimisvaikeuteensa. Työssä motivoi luova toiminta ja ratkaisujen teko, jotka ottavat huomioon ihmisten erilaisuuden ja erilaiset vahvuudet.
Onko Halti tehnyt mitään koiruuksia työuransa aikana?
Halti yrittää aina aamulenkin jälkeen livahtaa auton takakonttiin, vaikka aina ei pääse mukaan töihin. Hän menee myös aika estoitta ihmisten työhuoneisiin, jos saa mahdollisuuden. Toimistolla Halti saattaa löytää roskiksesta esimerkiksi pahvinpalasia, joita on mukava kuljettaa ympäriinsä ja silputa tylsinä hetkinä. Kerran Halti myös söi kenkäni, kun olin hänen mielestään liian pitkään palaverissa.
Olit aikaisemmin NMI:llä mukana Oppimisvaikeudet ja lapsen oma kokemus (OMIS, 2011–2013) -hankkeessa, jonka tavoitteena oli lisätä tietoa lasten ja nuorten oppimisvaikeuksiin liittyvistä kokemuksista sekä tuottaa materiaalia niiden arvioimiseen ja myönteisen minäkäsityksen tukemiseen. Millaisia tehtäviä sinulla oli hankkeessa ja näkyykö aihe jotenkin nykyisessä työssäsi?
Toimin pääasiallisena kirjoittajana OMIS-oppaille, ja niitä tehdessä haastattelimme oppimisen vaikeuksia omaavia aikuisia ja nuoria. He kertoivat, miten haasteet vaikuttivat ja miltä ne tuntuivat, ja se oli prosessissa todella mielenkiintoista ja antoisaa. Näistä kokemuksista saatiin myös sitaatteja OMIS-oppaisiin. Oppaissa kuvataan lukemisen ja matematiikan taitojen kehitystä ja niihin liittyviä vaikeuksia, vaikeuksien syitä, apukeinoja ja sitä, miltä vaikeus voi tuntua. Oppaat on tarkoitettu lapsen tai nuoren itsensä luettavaksi tai yhdessä aikuisen kanssa työstettäväksi. Vanhemmille on lisäksi omat oppaat.
OMIS-hankkeen aihe on todella tärkeä, ja siitä on jäänyt ohjenuorat myös omaan työhöni. Hankkeessa käsiteltiin oppimisvaikeuksien herättämiä kokemuksia ja tunteita sekä niiden vaikutusta lapsen elämään ja itsetuntoon. Ihmisen käsitys omasta oppimisesta liittyy vahvasti identiteettiin. Jos lapsi omaksuu sellaisen asenteen, että hän ei pysty johonkin, hän itse sulkee itseltään ovia. Sen vuoksi tunteet, luottamus omiin taitoihin ja minäpystyvyys on tärkeä huomioida kun lapsella on oppimisen haasteita.
Kun keskustellaan oppimisvaikeudesta lapsen tai nuoren kanssa, on tärkeää kertoa mistä oppimisen pulmassa on kysymys ja tuoda esille kokonaiskuvaa sekä auttaa lasta löytämään myös positiiviset asiat. Kyse ei ole siitä, että lapsi olisi tehnyt mitään väärin tai opetellut liian vähän. Oppimisvaikeus on vain yksi osa kaikista niistä ominaisuuksista ja taidoista, mitä hänellä on ja vaikka oppimisen suhteen olisi hankaluuksia, niitä voidaan helpottaa ottamalla käyttöön kompensaatiokeinoja.
Tutustu tarkemmin Oppimisvaikeudet ja lapsen oma kokemus (OMIS, 2011–2013) -hankkeen tuotoksiin:
KUMMI 11 -julkaisu Oppilaan minäkuva ja luottamus omiin kykyihin sisältää teoreettista tietoa mm. minäkäsityksestä ja minäpystyvyydestä sekä niiden yhteydestä oppimisvaikeuksiin. Sen mukana tulee runsaasti yksilö- ja ryhmätyöskentelyyn soveltuvia ns. OMIS-tehtäviä sekä Minä oppijana -kysely, jolla voi kartoittaa lapsen käsityksiä koulunkäynnistä ja oppimisesta. (linkki kojuun)
Lisäksi hankkeessa tuotettiin kahdeksan oppaan sarja lukemisen ja matematiikan oppimisvaikeuksista lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen. Ne ovat maksutta ladattavissa NMI:n sivuilla (https://www.nmi.fi/2017/01/22/omis-oppaat/)
Kirjoittanut Ville Vaahtoluoto, aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelija, NMI:n harjoittelija