Mielikuvia ja mietteitä erityisopetuksesta
Jonna Salminen tekee suurella innolla nykyistä erityisopettajan työtään, jota rikastuttaa hänen monipuolinen työkokemus luokanopettajana, tutkijana, täydennyskouluttajana sekä urheilijana. Hän on tutkinut väitöskirjassaan matematiikan varhaisten taitojen tukemista sekä ollut myös mukana kirjoittamassa aiheesta 2019 julkaistuun Oppimisen vaikeudet -kirjaan. Haastattelussa Jonna pohtii, kuinka matematiikan ja lukemisen taitoja voi arvioida sekä tukea varhain niin monikielisten kuin suomenkielisten lasten kanssa. Jonna korostaa, että opettajan työssä on tärkeää olla koko ajan tietoinen siitä, mitä on itse tekemässä ja miksi. Se on perusta työssäjaksamiselle ja oman työn kehittämiselle.
Kerro hieman itsestäsi ja ammatillisesta taustastasi?
Olen Jonna Salminen ja tällä hetkellä työskentelen erityisopettajan virassa Jyväskylän Puistokadun päiväkotikoululla. Olen tehnyt myös luokanopettajan työtä ja toiminut tutkijana oppimisvaikeuksien parissa. Lisäksi olen toiminut Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikan oppiaineen opetustehtävissä ja NMIssä täydennyskouluttajana.
Olet työskennellyt luokanopettajana, LukiMat –hankkeessa NMI:llä ja tutkijana NMI:llä ja Jyväskylän yliopistolla. Miten tutkijan ura ja työkokemus näkyvät sinun työssäsi erityisopettajana?
Ajattelen asioita monelta kannalta sekä vaadin perusteluita itseltäni esimerkiksi siihen, mitä ja miksi jotain kannattaa tehdä, kenen kanssa sekä missä järjestyksessä. Erityisopettaja ei mielestäni ole opettaja, joka tekee samaa asiaa kuin luokanopettaja omassa luokassaan, vaan erityisopettajan toiminnan ja opetuksen tulisi olla mahdollisimman tarkasti yksilöllisiin tarpeisiin kohdennettua tukea. Pyrin perustamaan opetukseni teoreettiseen malliin niin lukemisen kuin matematiikan taitojen kehittymisestä. Yritän pitää kirkkaasti mielessä taitojen kehityksen jatkumoa ja huomioida myös näiden perustaitojen taustalla olevia taitoja. Lisäksi ajattelen asioita hieman eteenpäin eli mitä odotuksia sekä tavoitteita alkuopetuksen jälkeen oppilaille asetetaan näiden taitojen suhteen. Yritän käytännössä räätälöidä mahdollisimman kohdennettua tukea juuri tätä jatkumoa mielessä pitäen.
Puistokadun päiväkotikoulussa olen päässyt kehittämään omia ajatuksiani ja näkemyksiäni siitä, mitä eritysopettajan työ voisi tehokkaammillaan olla. Tämä kehitystyö tietysti jatkuu edelleen ja työ on siksi niin valtavan mielenkiintoista. Tiedän, että esimerkiksi opettajilla on ylipäätään kentällä paljon arviointiosaamista, eli osataan hyvin tunnistaa, kenellä on oppimisen haasteita tai kenellä valmiudet ja kiinnostus ovat vielä vasta kypsymässä. Pääkysymys onkin – mitä sitten tehdään. Miten oppimista voidaan tukea tehokkaasti, järkevästi ja yksilölliset taitotasot huomioiden?
Kun puhutaan oppimisen vaikeuksista, niin on tärkeää tukea myös lapsen oppijaminäkuvan positiivista kehittymistä. Tutkimustyötä tehdessäni olen havainnut, että siihenkin voi vaikuttaa ja nyt opetustyössä yritän miettiä erilaisia konkreettisia keinoja, joiden avulla lapsi alkaisi itse luottamaan ja uskomaan omaan ajatteluunsa ja huomaamaan pinnistelynsä vaikutuksen.
Olet tehnyt väitöskirjan matematiikan varhaisten taitojen tukeen liittyen. Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri matematiikan oppimisvaikeuksista?
Olen kokenut aina suurta kiinnostusta matemaattista ajattelua kohtaan ja arvostan sitä paljon. Olen lukenut sivuaineena yliopistossa matematiikkaa ja looginen ajattelu sekä ylipäätään asioiden pohdiskelu on aina ollut mielestäni kiehtovaa. Siitä heräsi aikoinaan ajatus, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus pärjätä omissa arkitoiminnoissa, asioiden ennakoimisessa ja ongelmien ratkaisemisessa. En ollut kuitenkaan heti kiinnostunut matemaattisista oppimisvaikeuksista. Vasta graduvaiheessa mietin, miten itse pystyn opettamaan matemaattisia taitoja lapsille lineaarialgebran jälkeen. Työskennellessäni luokanopettajana ja myöhemmin NMI:llä kiinnostukseni aiheeseen lisääntyi ja lopulta päädyin tutkimaan varhaisten matemaattisten taitojen arviointia ja tukemista.
Käytännön työssä on myös tullut vastaan lapsia, jotka ajattelevat hyvin eri tavalla kuin odotan tai joille ajatteleminen ja eri näkökulmien huomioiminen on tosi vaikeaa. Tämän havainnon myötä oppimisen haasteet ovat nousseet vielä vahvemmin mielenkiinnon kohteeksi. Haluaisin alusta asti opettaa lapsia ajattelemaan ja pysähtymään tehtävien äärelle sekä muistelemaan ja pinnistelemään ratkaisun eteen. Uskon, että kokonaisvaltaisella tuella, jossa huomioidaan ajattelun taitojen kehittyminen ja eri oppimisen elementit, tuen vaste olisi hedelmällistä erityisesti pitkällä tähtäimellä.
Miksi juuri varhaisten matemaattisten taitojen ja lukutaidon arviointi ja tukeminen on tärkeää? Mitä erityisesti opettajien olisi hyvä tietää matemaattisista oppimisvaikeuksista ja oppimisen tukemisesta?
Uskon vahvasti varhaiseen tukeen. Sillä on kauaskantoinen merkitys lapsen elämään. Sen myötä alkuopetukselle tulee paljon vastuuta, mutta myös kehittämisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Matemaattisia taitoja sekä luku- ja kirjoitustaitoja tarvitaan aina, käytännössä läpi elämän. Arvioinnin avulla selvitetään ensin, missä kohtaa taitojen kehityksellistä jatkumoa lapsi on menossa ja sen jälkeen tulisi tuki kohdentaa kullekin mahdollisimman tarkasti.
Erityisesti ensiluokkalaisten kohdalla tulisi pyrkiä kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Yritän huomioida varsinaisen taitoharjoittelun ohella esimerkiksi tarkkaavuuden, muistin, hahmottamisen, artikulaation ja motoriikan harjoittamista. Tarjoan jokaisella oppitunnillani monipuolista toiminnallista tekemistä näiden taitojen vahvistamiseksi. Oikein räätälöity ja kohdennettu harjoittelu sekä toiminnallisuus pitävät yllä tarkkaavuutta ja motivaatiota sekä tukevat minäpystyvyyttä. Erityisopettajan työssä korostuvat pitkäjänteisyys, johdonmukaisuus ja kärsivällisyys, sillä oppiminen on hyvin yksilöllistä. Jos oppiminen on todella hidasta tai taidon vakiintuminen ei heti näy, on alkuun jaksettava uskoa omiin menetelmiin ja niiden vaikuttavuuteen. Tietysti valintoja täytyy tehdä uudelleen, jos edistymistä ei tapahdu. Lapsen on myös itse tärkeä huomata, mitä hän on oppinut. Sanonkin lapsille usein, että huomaatko, sinä itse osaat jo tämän asian.
Erityisopettajat ovat työssään monesti ristipaineessa, kun toiveita tulee monelta suunnalta – opettajilta, rehtoreilta, vanhemmilta, lapsilta ja mahdollisesti terapeuteilta. Siitä syystä haluan korostaa, että on tärkeää itse olla koko ajan tietoinen siitä, mitä opettajana olet tekemässä ja miksi. Se on perusta työssäjaksamiselle ja oman työn kehittämiselle. Tarvittava lisäosaaminen on aina hankittavissa.
Miten juuri erityisopettaja voi luoda uskoa omaan tekemiseensä?
Minulle tärkeintä on tutkimusperusteiset valinnat. Voin luottaa niihin. Paras asia on tietysti palaute, joka tulee oppilaiden kautta. Olemme kehittäneet Puistokadun päiväkotikoulussa toiminnallisuutta, jossa otetaan oppimisen haasteet huomioon ja silti tarjotaan toimintaa koko luokkatasolle. Toimintaan saadaan parhaillaan mukaan kolme aikuista: luokanopettaja, ohjaaja ja erityisopettaja. Näin päästään havainnoimaan lapsia ja kiinni lasten ajatteluun. Jatkuva arviointi ja havainnointi onnistuu parhaiten, kun pidät kynän ja paperin lähellä ja kirjaat omat ajatukset heti ylös, kun huomaat oppilaan oivaltaneen jonkun jutun ja miten se on toiminut tai jos jonkun lapsen kohdalla jotain taitoa on tuettava yksilöllisemmin.
Erityisopettaja kohtaa paljon haasteita työssään eikä välttämättä näe nopeasti oman työnsä tuloksia. Minua helpottaa teoreettinen tieto: tiedän, miten taidot kehittyvät ja mistä pulmat voivat johtua, jos kehitystä ei tapahdu. Näin tavallaan tiedän koko ajan, mitä olen tekemässä ja en siksi ikään kuin murehdi haasteista. Myös struktuuri auttaa. Kirjaan valmiiksi ylös viikkokalenteriin ne tietyt asiat, mitä sillä viikolla otetaan huomioon tai miten taitoja on tarkoitus tukea. Ja vaikka päivä ei menisi aivan niin kuin olin ajatellut, tiedän että olen oikealla tiellä ja pyrin tekemään oikeita asioita jatkossa. Kun tunnen kokonaisuuden ja jokaisen lapsen taitotason, osaan olla pieneenkin askeleeseen tyytyväinen. Menetelmiä voi aina valita ja vaihdella, mutta pitää itse tietää, mitä niillä yrittää kulloinkin tavoitella.
Mitä erityisesti monikielisten oppilaiden kohdalla olisi hyvä huomioida matematiikan taitojen ja lukutaidon arviointiin ja tukeen liittyen?
Lapsia on eritasoisia. Mahdollisimman monipuolinen menetelmien käyttö on tärkeää, koska perinteiset menetelmät eivät välttämättä ole parhaimpia. En suosittele tehtäviä, jotka perustuvat käsitteiden ymmärtämiseen, jos kielitaito tai matemaattiset taidot eivät ole riittävällä tasolla. Välttäisin lisäksi sellaisia menetelmiä, jotka kuormittavat tarkkaavuutta, muistia tai kielellistä kapasiteettiä. Välttäisin esimerkiksi pitkiä kielellisiä ohjeita, itsenäisiä kynä-paperi-tehtäviä tai kulttuurisidonnaisia käsitteitä ja kuvasarjoja.
Monikielisten oppilaiden kohdalla parhaita keinoja ovat havainnointi, toiminnalliset menetelmät ja suullisesti tehtävä dynaaminen arviointi. Arviointitilannetta ei tarvitse järjestää erikseen, vaan voit käyttää tehokkaasti työaikaa kirjaamalla heti havaintoja ylös, niin näet, onko tämä taito lapsella hallussa. Harjoittelemalla samaa taitoa eri kontekstissa pääset näkemään, onko taito lapsella oikeasti hallussa. Pidä tässäkin mielessä, mitä yrität tehdä eli mitä taitoa arvioit ja mitä opettaisit seuraavaksi. Tietysti, jos oppilaan omalla äidinkielellä on mahdollisuus arvioida taitoja, toki sitä kannattaa hyödyntää.
Jos mietitään Pisa-tuloksia, Suomessa ei ole vielä niin suuria edustuksia eri kieliryhmistä, että saataisiin tietoa, onko tiettyä äidinkieltä puhuvilla herkemmin tietynlaisia pulmia. Haasteita tuntuisi ylipäätään olevan usein esimerkiksi suomen vokaaliyhdistelmissä, kaksoiskonsonanteissa, pitkissä vokaaleissa, pitkissä sanoissa ja taivutusmuodoissa. Käytännön työssä olen huomannut, että joillain lapsilla sekoittuu tietyt kirjain-äänne-vastaavuudet, koska oman äidinkielen aakkosissa voi olla samannäköinen kirjain ja se äännetäänkin ihan eri tavalla. Tällaista tietoa eri kielistä ja pulmista kaipaan itsekin yhä enemmän. Varmasti olemme tässäkin koko ajan menneet eteenpäin, mutta voisimme ymmärtää vielä paremmin eri kielten yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tarvitsisimme lisää kokemustietoa esimerkiksi siitä, kuinka suomen kielen oppiminen on onnistunut ja mikä oppimisessa on mahdollisesti ollut erityisen hankalaa ja miksi.
Voitit vuonna 2002 SM-kultaa Porin Pesäkarhujen tähtipelaajana. Toimit myös Jyväskylän Kirittärissä pelinjohtajana. Pelaatko vielä pesäpalloa ja miten urheilu näkyy elämässäsi nykyään?
Vapaa-ajalla tule touhuttua omien lasten kanssa ja heidän harrastustensa parissa. Pesäpalloa pelataan joskus pihalla poikien kanssa. Pesäpallo on laji, joka vei minut mennessään. Lajissa pääsee käyttämään omaa älyä ja oppii jatkuvasti uutta. Itse en toki enää pelaa sitä aktiivisesti, mutta käyn kesäisin katsomassa sekä nais- että miespesistä Jyväskylässä ja Oulun seudulla. Peliä seuratessa mietin usein, mitä pelaajat ajattelevat ja miten he päätyvät omiin ratkaisuihinsa ja mitä ehkä itse tekisin. Ajattelusta ei näytä pääsevän helposti eroon.
Mitä terveisiä haluat lähettää lukuvuotta päättäville ammattilaisille?
Tässä poikkeustilanteessa haluan lähettää voimahaleja ja terveisiä, että olisitte itseänne kohtaan armollisia, kärsivällisiä sekä uskoisitte omaan tekemiseenne. Korostan myös ansaittua kesälomaa, kunhan se koittaa. Ennen lomalle lähtemistä kannattaa järkevöittää syksyn suunnitelmat ja asettaa tavoitteet oikeaan perspektiiviin. Kesän jälkeen ei voi heti kuroa kaikkia asioita ja taitoja kiinni, jotka ovat jääneet mahdollisesti saavuttamatta tai unohtuvat kesän aikana. Tavoitteita täytyy uskaltaa jakaa pidemmälle lukuvuotta.
Syksyksi haluan lähettää terveisiä, että olemme NMI:n kanssa kehittäneet koulutusta erityisesti alkuopetuksen parissa työskenteleville erityisopettajille. Koulutuksessa perehdytään kysymykseen, mitä kannattaisi tehdä sen jälkeen, kun lapsilla on tunnistettu oppimisen tuen tarpeita. Koulutuksessa keskitytään varhaisen lukutaidon ja matemaattisten taitojen tukemiseen yksilölliset tarpeet ja kehityspolut huomioiden. Olen kehittänyt esimerkiksi lukemisen tukemiseen soveltuvaa mielikuvaharjoittelua, jolla pyritään tukemaan puhdasta teknistä lukutaitoa ja välttämään liu’uttamista. Tässä on taustalla ajatus, että liukuminen estetään eli lapsi lukisi ja kuulisi tavut ja sanat alusta asti oikein ja vältyttäisiin hassuilta sanoilta (esim. ka-tu ei kuulostaisi lapselle sanalta kaa-tuu). Olen saanut tällä menetelmällä hyviä tuloksia sekä monikielisillä että suomenkielisillä lapsilla.
Opetushallituksen rahoittamasta maksuttomasta koulutuksesta löydät lisätietoa täältä.
Kirjoittanut Victoria Kiuru, kuntoutuksen ohjaaja, toimistoharjoittelija